Kaahattu on. Laahattu on. Nyt tehdään kuolemaa.

Moton mukaisesti viikonloppu kaahattiin ja laahattiin. Nyt sopii tehä kuolemaa.

Perjantaina tuli pikainen roudauskeissi, kun Cut To Fit oli vaihteeks niin sanotusti kusessa.
Toki paikallisen bändin on helppo tuoda koko backline, mutta voi toki muutkin tuoda jotain kamoja mukaan.

Eipä siinä kamat keikkapaikalle parilla kierroksella ja sittenhän jätin jätkät kasaa kamat ja lähdin syömään.

Kävin tässä välissä myös kuuntelemassa A1:ssä Airoksen Pekan sooloilua. Hienostihan tuo mies vetää, mutta nyt on aika siirtyä tapahtumapaikalle. MotörPub kutsuu.

Paikalle päästessä Jukka Nissinen oli jo esiintynyt, mutta kaverin kertomuksen mukaan en missannut mitään muutakuin suuren vitutuksen joten seuraavaan.

Paikalla soitti tällä hetkellä jo Kotkalainen Puukotus. Näinköhän nuo tokaa kertaa ja livenä tuo menee jotenkuten, mutta koneelta kuunnellessa en vaan ymmärrä. Oh well...

Out Of Tune. Oulu. Mitä siitä sanoisi. En saannut mitään tolkkua tapahtumista. No ne oli Oulusta.

Illan odotettu hetki: Cut To Fit. Yleisöähän oli Lahtelaisittan se viisi henkilöä.
Eipä se jätkiä ennenkään ole haitannut. Tiukka setti ja pari uutta biisiä. Ne kuullosti tutulta, mutta ei missään tapauksessa turvalliselta. I love it!

Lauantai olikin kiireinen pävä, kun piti tehä muuttohommia, mutta menihän se siitä.
Ilta läheni ja otettiin Miken kanssa suunta kohti Torvea.

Paikalle saapuessa Woodrue soitti jo. Entuudestaan itsellä ei ollut oikein mitään havaintoa paria biisiä lukuunottamatta tästä. Sehän oli helvetin hyvä. Irstas, likainen, pölyinen, lähes täydellinen.
Tätä haluan lisää, mutta eihä niillä piruperkeleillä ollu muutaku paitoja myynnissä. Bandcamp pelastaa!

Seuraavana lavalle kapusi Slug Mammoth.
Basisti näytti karanneen jostain punttisalihevikalja-seurasta, kun taas laulaja/kitaristi keskittyi posettamiseen ja "gotta look good on stage"-häsläilyyn. Käytös sopisi paremmin glam-bändiin kuin stoner-hässäkkään.
Potentiaalia bändistä kuitenki löytyy paljon.
Vähän hioo kulmia tietyistä kohdista ja taas toisista kulmista hakkaa niitä myttyyn ja rosoisemmaksi.
Katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Seuraavana olikin sitten vuorossa Fleshpress. Tämä bändi kyllä jaksaa yllättää jotenki aina livenä.
Aina jotain erillaista, mutta silti yhtä kaaottisen raskas, hidas, murhaava. Toisin sanoen loistava. Pörisee.
Illan yllärikin oli, kun tyttöystäväni Tiia joka ei tälläsestä musiikista välitä päätti tulla silti seuraamme paikalle.

 Tässä kohtaa sitten lavalle kapusi Demonic Death Judge. Olin vissiin kerran kuullut näitten levyn kokonaisuusessa joten hirveän paljoa en bändistä entuudestaan tiennyt, mutta kyllähän nämä otti lavan haltuun ja potki perseelle. Tykkäsin menosta ja tästäkin harmitti, kun ei näilläkään ollut mitään myytäviä mukana. Olisi ollut kiva tukea bändiä suoraan eikä levykaupan kautta. Erittäin mukava ylläri kuitenkin tämä.

Illan viimeinen artisti ja itseni kohdalla myöskin odotetuin. Domovoyd.
Näin heidät viime kesänä Provinssirockissa ja hengailtiin tovi bäkkärillä, kun heillä oli Rytmihäiriötä edeltä soittoaika. Hyvä meno oli silloin, mutta ei ulkolava anna tälläselle musiikille kesällä ihan oikeuksia. Toimi se jokatapauksessa silloinkin.

Palataanpa Torveen. Jätkät aloitti soiton ja olin heti alusta asti fiiliksissä. Vähänhän tästä tulee välillä mieleen Electric Wizard, mutta tunkasempi ja likaisempi pikkuserkku. Parempikin ehkäpä.
Ei tule mieleen mitään mistä tuosta valittaisi mitään. Toimiva on toimiva. Kelpaisi useamminkin nähdä, kuin tuollein kerran vuodessa meiningillä.

Dodi. Nyt tämäkin on kirjoitettu.
Ens viikolla sitten jos kävis AP-Festeillä Turussa.
Nyt kyllä meikää kutsuu sohva, sipsit, ehkä pitsa ja Sopranos tai That 70's Show. Soronno!