sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Rytmihäiriö. Lappeenranta.

Tapahtuma: Pikametallimiehet.
Tapahutmapaikka: Laserkatu ja joku koulun ravintolatila/aula.
Noi alkutiedot vakuutti jo tarpeeks.

Reissu lähtee käyntiin reenikseltä tavanomaisesti autonpakkaamisella. Tällä kertaa meillä oli pari rottaa Ratfacesta mukana joten tavaraa oli normaalia enemmän. Kevyesti ne saatiin autoon silti mahtumaan.

Keula kohti Lappeenrantaa ja takapenkillä sihahtaa tölkit. Vuoden ensimmäinen keikkareissu tällä porukalla on korkattu.

Siirtymä kaupungista toiseen meni erittäin kevyesti, mutta paikanpäälle päästessä asiat menikin sitten ei-niin-helposti-tavalla.
Missään ei perinteisesti lue mitään opasteita eikä saada yhteyshenkilöitä kiinni. Mitenhä nuokin henkilöt valitaan tuohon hommaan, kun eivät sitä kuitenkaan osaa.

Kukaan paikalla oleva ei osaa neuvoa vaikka ovat itsekkin soittamassa samassa tapahtumassa.
"Mistä te roudasitte kamat?" "Emmä tiiä. Jostai tuolta vissii."
Soittajat eikä katsojat tiedä mitään. Joku passin kanssa juokseva henkilö nähdään. Sekään ei tiedä mitään, mutta kysyy toiselta. Eikä sekään tiedä, MUTTA he ehkä tietävät kolmannen henkilön joka vois tietää mikäli hän on edes paikalla.
Tämän lisäksi kaikki henkilökunta oli aikapitkälti tuhannentuiskeissa. Teekkarit....

Eipä siinä. Mutkat suoraks ja repästään portti auki niin eiköhän sieltä hyppää silmille järkkärit.
Tästä kuitenkin oli ihan hyötyä, kun saatiin sitten hommat selville ja saatiin, kuin saatiinkin kamat sisään.

Perusmeno. Kamat nurkkaan. Bäkkärille syömään ja juomaan. Paskanjauhantaa. Sitten paitatiski auki ja istuskelemaan.
Une tuli vahtimaan tiskiä joten itse hiipparoin katsomaan Ratfacea. Tuo on kyllä aina yhtä lepposa porukka ja viihdyttävä livebändi. Kelpaa.

Lava oli aika mielenkiintoinen diy-henkinen rakennustelineistä kyhätty vekotin kouluravintolan aulassa.
Ratface kuittaa. Rytmihäiriö siirtyy kentälle.

Pitti pyörii. Stagedaivaajiakin löytyy. Setti etenee.
Sali on täynnä mitä erikoisempia hiihtäjiä haalareissa ja muissa ihme tamineissa tai maaleissa.
Eräälle ilta päätyi sitten Rytmiksen aikana, kun daivaajan jälkeen hänellä oli otsassa aika härski vekki joka piti sitten vissii lähteä tikkauttamaan.
Toinen jännä tilanne oli, kun eräs katsoja ei halunnut järkkärin istuvan lavanreunalla ja kiskasi tämän alas. Järkkäri rupesi ojentamaan tätä niin tämähän isona miehenä kiskas järkkäriä turpaan.
Kolme muuta paikalle ja silti tätä sankaria ei heitetty ulos keikkapaikalta. Vain Lappeenrannassa.

Setti läpi, kamat nipppuun ja autoon. Sen jälkeen alkoikin perinteinen soittajien kyytiin järjestäminen.
Soittajat autossa. Keula kohti Helsinkiä.
Aina jännittää tuo loppuroudaus, kun viimeisen 100 kilometrin sisällä alkaa artistit sammumaan takapenkillä.
Eipä olis eka kerta, kun kamat olis Villen kanssa kannettu kahdestaan, mutta kyllä ne penteleet vaan sieltä urheasti yleensä herää ja kantaa kamat.

Tämän jälkeen voi hyvin mielin lähteä kotiin vaikka se viimeinen 100km ajomatka ei paljon mieltä kohoittanutkaan. Toisaalta mikäs siinä. Aamu valkenee ja aurinko nousee niin ihan mukavahan siinä on ajella ja katsella miten muu mailma vasta herää, kun itse on vasta menossa nukkumaan.

Jotain omituisen kivaa siinä on tulla kotiin josku 06-07 aamulla ja heittää "iltapalana" pizzaa naamariin ja ottaa vähän lepiä. Päivärytmit on pidettävä kellonajoista huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Eipäs unohdeta sitä, että se sivureuna heitteli niitä järjestyksen valvojia tuopeilla ENNEN kuin tuo iso tyyppi kiskaisi sen järkkärin siitä sivusta pois. JV meni rauhoittelemaan reunaa, uskoi tilanteen olevan ohi. Kääntyi poispäin niin jätkä kiskaisi sitä lahkeesta ja sitten tilanteet eskaloituivat. Pakko kyllä todeta, että "vain lappeen Rannassa" kuvaa koko viikonloppua aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni se tilanne siinä osittain itsellä ohitte, mutta enpä rupea väittämään vastaan sulle. Luotan sun sanaan ja näkemykseen.
      Mielenkiintoinen meininki kyllä.

      Poista