Rytmihäiriö. Tallinna, Rock Club Tapper

Kello soi 05:20 ja herääminen kiinnostaa ihan hitosti. Eipä siinä. Suihkuun ja Helsinkiin.

Länsisatamassa missiona oli paikallistaa loppu Surmacrew ja siirtyä laivaan. Tässähän onnistuimme.
Vaikka matka Tallinnaan on tuo pari tuntia niin silti ihmiset kokee jonku tajuttoman massahysteria hyökätä ravintoloihin heti. Kaikki tuntuu vaan jumittuvan yhteen paikkaan.
Istumapaikat paikallistettu joten nyt on hyvä matkata. Perillä ollaan klo 11.

Satama lähenee ja hengellinen älymystö kokoontuu. Olen tässä kohtaa porukan ainut joka ei ole juonnut alkoholia.
Otan auton haltuun ja lähden autokannelle käkyilee. Odottamista.

Muut menee Tallinnaan hakemaan viinaa. Me mennään omien juomien kanssa (23 pulloa Gambinaa joista 5 tuli ehkä takaisin) ja lähettiin ilman Virolaisten juomia. (paskat. ite kyllä ostin lavan).

Auto ulos ja Otto kyytin kera Jannen ohjeiden: "ajakaa satamast ulos ja vasemmalle. seuratkaa Pärnun kylttei ja tuutte Pärnu maanteelle"
Ja paskat! Mehä päädyttii Peetari maanteelle ja tehtiin siinä sitten joku 20km lenkki. Aikaahan toki oli liikaa.

Perillä Tapperissa.
Mukava luola tuo mesta. Erikoinen, mutta mukava. Suosittelen.
Touhu alkaa lupaavasti, kun tilaat tiskiltä osoittan kokis-pulloa "Can I have a Coke?" ja baarimikko rupee selittämään, että hän voi kyllä järjestää paikalle kokaiinia jos haluan. Eihän siinä, mutta ei välttämättä kuitenkaan.

Kamat sisään ja hotellille kokeilemaan välikuolemaa ja sitten safkaamaan.
Ruokapaikka oli ehkä surkuhupaisin pitkään aikaan. Tilataan ruoat ja minä sain annoksen 10:ssä minuutissa. Muut sai odottaa 45min-1h15min. Tilaamisen ja ruoan saamisen aikana ravintolaan tuli 4 pöytäkunnallista väkeä joita henkilökunta käännytti pois, kun eivät kereneet heitä palvelemaan.
Authentic cook hoiti hommansa. Hitaasti, mutta epävarmasti.

Erittäin ilosin mielin takaisin Tapperiin. Kamat kasaan, lavalle ja soundcheck. Done.
Tästähän jäi sitten sellainen kolmisen tuntia ovian avaamiseen. Elämä on odottamista.
Tämän välin hyödynsin katsojien hakemiseen hotellilta.

Illan aukasi Goresoerd. Ihan menevää, muttei mitään erikoista döödishässäköintiä.
Seuraavana lavalle asteli Cantilena jonka kannuissa huitoi Tönis elikkäs Tapperin pyörittäjä.
Ihan menevää tuokin, mutta ei vain auennut tuo touhu.

Pikaisesti kamat kasaan lavalle ja surmakone käyntiin. Rytmihäiriötä kehiin!
Vaikken suoranaisesti liity bändiin mitenkään, niin silti tunnen aina suuren, lämpimän ja hyvän olon tunteen kun jätkät nousee lavalle ja rupeaa soittamaan.
Keikka kulkee mukavasti ja lystiä seurata, kun Une vetää välispiikit Lontoona ja kääntää biisin nimet sekä selittää niitä myöskin.

Kesken keikan huomasin Oton hi-hat-ständin huojuvan ja kävin siinä asettelemassa sitä. Luulin saanneni sen ojennukseen ja poistuin lavalta. Tässä kohtaa polvi sanoi iloisen "räkspoksnaks" ja loppu ilta lenkutettiin.

Ständi kohellus jatkuu samantien. Käännyin ja huomasin, että se heiluu vieläkin ja sittenhän se otti ja kaatu.
Salamana paikalle ja äkillisesti en muuta keksi niin otan ständistä kiinni ja leikin elävää ständitelinettä siinä sitten biisin loppuun.
Tämän jälkeen Otto ja Ville korjas tilanteen ja minä siirryin varjoihin.

Keikka kunnialla loppuun. Kamat kasaan ja lava valmiiksi Stam1nalle.
On nuo Lemin epelit kyllä perkeleitä lavalla. Sitä ei voi kieltää.

Mitäs sitä sitten. No perinteisesti. Loput kamat kasaan ja hmmm Odottelua ja asioiden selvittelyä.

Eräs asia mistä oltiin koko päivä arvuuteltu oli se, että mihin auto jätetään.
Loppujenlopuksi se päätettiin jättää Tapperin piha-alueelle erään paikallisen moottoripyöräkerhon tiloihin yöksi.
Ajatuksissa pyöri skenaariot:
1. Auto ei enään ole aamulla siellä.
2. Auto on siellä. Tavarat ei.
3. Portti on lukossa eikä kukaan tiedä mistään autosta mitään.
4. Kaikki menee niinkuin pitää paitsi joku kerholainen luulee, että pöllimme auton ja ampuu meidät.

Näillä ajatuksilla taksiin ja osa porukasta baariin. Osa hotelliin.
Itse päätin mennä hotelliin, kun pitäisi olla kuuden tunnin päästä jo hakemassa autoa takaisin eikä siinä 04 enään baariinkaan jaksa suunnistaa selvinpäin.

Herätys, suihkuun ja aamupalalle.
Ville matkaan ja lähdetään paikallistamaan autoa ja jumankauta! Siellähän se oli koskemattomana!
Autoon ja laivaan. Odottelua. Krapulaisille tasoittavia ja surkeita vitsejä. Parasta ikinä.
Sopi tässä käyttää aikaa Oheisvasaran ja Barren Earthin reissujen selvittelyihinkin.

Auto ulos laivasta ja kamat treenikämpälle. Enään auton ja treenikämpänavaimet palautettavana ja nehän piti viedä tuttuun ja turvalliseen tukikohtaan: Majava baariin. Tuo on kyllä hieno paikka.

Jallua lasiin ja lasien kilistelyä jätkien kanssa. Reissu hoidettu!

Joka reissulla tulee sama ajatus kyllä mieleen.
Olen onnistunut asettamaan itseni tilanteeseen jossa saan nauttia suosikkiyhtyeeni musikkia livenä käytännössä kaikilla heidän keikoillaan. Pääsen tekemään ja näkemään paljon kulissien takana tapahtuvia asioita ja viettämään aikaani tässä hienossa seurassa. Minulle jopa maksetaan tästä. Mikä sen parempi?
Pidän tätä suurena ilona ja kunniana saada työskennellä näitten ihmisten kanssa ja tulen tekemään tätä niin pitkään, kun tuo bändi on kasassa tai nuo hermostuu meikään heh.

Gambinaralli!

                              Tässä erittäin vertauskuva. Etualan auto: Rytmihäiriö. Taka-ala: Stam1na.