Huonosti nukuttu yö ja viiden herätys.
Kamat kasaan ja kahvia naamariin. Auton keula kohti lentokenttää.
Lento Riikan kautta Tukholmaan ja siellähän sitä olikin Arlandassa hauska pyöriä.
Törkeen kokonen mesta, mutta löydettiin sieltä itsemme jonnekkin ja justjajust junaan.
Tukholman central station. Ei hellweddi. Painajaismainen paikka tuo Tukholma.
Löydettiin kuitenkin oikea metro ja oikeaan osoitteeseen. seuraava ongelma olikin hotellin löytäminen, mutta se löytyikin yllättävän helpolla.
Ruuaksi pitsaa. Löydettiin hotellin lähettyviltä kuulemma hyvä paikka ja hyvähän se oli.
Edulliset pitsat ja normaalikoko vastais täällä perhepitsaa, että terve vaan!
Takas hotellille ja pien välikuolema.
Ei muutakuin takasin metroihin säheltämään ja keskustaan. Koitetaan löytää pubia ja nähdään iso "PUB" kyltti ja otetaan se suunnaksi. Sehän oli hemmetti ostoskeskus (bastards....).
Tovin pyörittyä luovutetaan ja suunnataan lähemmäs keikkapaikkaa ja jatketaa etsimitä.
Etsiessä törmätään mukavaan Irlantilaispariskuntaa joka myöskin etsi kaveriporukallaan pubia.
Kysytään paikalliselta ja sekään ei osaa neuvoa: "I'm not sure. I guess there is one?"
Löytyhän se kuitenkin. Tosin Amerikkalaistyylinen sporttibaari. Tukholma ei halua mua sinne ilmeisesti.
Vihdoin päästään sitten keikkaan.
Perus paitatiskin tarkistus ja emännälle tarttui siitä matkaan kiertuepaita. Itse ostin muistoksi pinssin.
Areenahan on jumalattoman kokonen. keikkailtoina vetää vissiin 67 500 ihmistä sisään.
Kaljatiskin kautta istumaan ja keikkaa katsomaan. Itse, kun en hirveästi ole bändiin perehtynyt niin mikäs siinä. Tuli sieltä settilistasta se yksi hyvä biisi (mind your manners) ja soitto kulki sellaisen 2,5h kokonaisuudessaan, että kyllähän rahan edestä sai.
Keikan aikana kävi sellainen hauskahko juttu, kun Eddie huomas eturivistä tytön kyltin kanssa: "PLS. SIGN MY SHOE!" johon Eddie aluksi naureskeli: "väärä substantiivi heheh" jonka jälkee yleisö puhkesi "SIGN HER SHOE!" huutoon.
Tyttö heitti ekana toisen kengän Eddielle jonka jälkeen Eddie sitten pyysi seuraavan, mutta heittikin ne rumpusetin taakse lepytellen: "trust me. it will be ok" ja aloitti soolona biisin.
Bändi nimmaroi kengät ja vie Eddielle biisin lopussa. Ekana hän heittää toisen takaisin tytölle ja kulkee toinen kenkä kädessä.
Tässä kohtaa Eddie haki viinipullon ja käveli mikrofonin luokse: "after this we will have weird bond" ja kaatoi viiniä kenkään, joi sen ja heitti kengän takaisin tytölle.
Veikkaan, että taisi onnellinen tyttö kävellä paljain jaloin kotiinsa.
Pari tuntia lepoa ja viideltä ylös ja puoli seitsemältä laivaan 12:sta tunniksi istumaan ilman hyttiä. Jes!
Oli kyl iha hauska reissu loppujen lopuks.
Kamat kasaan ja kahvia naamariin. Auton keula kohti lentokenttää.
Lento Riikan kautta Tukholmaan ja siellähän sitä olikin Arlandassa hauska pyöriä.
Törkeen kokonen mesta, mutta löydettiin sieltä itsemme jonnekkin ja justjajust junaan.
Tukholman central station. Ei hellweddi. Painajaismainen paikka tuo Tukholma.
Löydettiin kuitenkin oikea metro ja oikeaan osoitteeseen. seuraava ongelma olikin hotellin löytäminen, mutta se löytyikin yllättävän helpolla.
Ruuaksi pitsaa. Löydettiin hotellin lähettyviltä kuulemma hyvä paikka ja hyvähän se oli.
Edulliset pitsat ja normaalikoko vastais täällä perhepitsaa, että terve vaan!
Takas hotellille ja pien välikuolema.
Ei muutakuin takasin metroihin säheltämään ja keskustaan. Koitetaan löytää pubia ja nähdään iso "PUB" kyltti ja otetaan se suunnaksi. Sehän oli hemmetti ostoskeskus (bastards....).
Tovin pyörittyä luovutetaan ja suunnataan lähemmäs keikkapaikkaa ja jatketaa etsimitä.
Etsiessä törmätään mukavaan Irlantilaispariskuntaa joka myöskin etsi kaveriporukallaan pubia.
Kysytään paikalliselta ja sekään ei osaa neuvoa: "I'm not sure. I guess there is one?"
Löytyhän se kuitenkin. Tosin Amerikkalaistyylinen sporttibaari. Tukholma ei halua mua sinne ilmeisesti.
Vihdoin päästään sitten keikkaan.
Perus paitatiskin tarkistus ja emännälle tarttui siitä matkaan kiertuepaita. Itse ostin muistoksi pinssin.
Areenahan on jumalattoman kokonen. keikkailtoina vetää vissiin 67 500 ihmistä sisään.
Kaljatiskin kautta istumaan ja keikkaa katsomaan. Itse, kun en hirveästi ole bändiin perehtynyt niin mikäs siinä. Tuli sieltä settilistasta se yksi hyvä biisi (mind your manners) ja soitto kulki sellaisen 2,5h kokonaisuudessaan, että kyllähän rahan edestä sai.
Keikan aikana kävi sellainen hauskahko juttu, kun Eddie huomas eturivistä tytön kyltin kanssa: "PLS. SIGN MY SHOE!" johon Eddie aluksi naureskeli: "väärä substantiivi heheh" jonka jälkee yleisö puhkesi "SIGN HER SHOE!" huutoon.
Tyttö heitti ekana toisen kengän Eddielle jonka jälkeen Eddie sitten pyysi seuraavan, mutta heittikin ne rumpusetin taakse lepytellen: "trust me. it will be ok" ja aloitti soolona biisin.
Bändi nimmaroi kengät ja vie Eddielle biisin lopussa. Ekana hän heittää toisen takaisin tytölle ja kulkee toinen kenkä kädessä.
Tässä kohtaa Eddie haki viinipullon ja käveli mikrofonin luokse: "after this we will have weird bond" ja kaatoi viiniä kenkään, joi sen ja heitti kengän takaisin tytölle.
Veikkaan, että taisi onnellinen tyttö kävellä paljain jaloin kotiinsa.
Pari tuntia lepoa ja viideltä ylös ja puoli seitsemältä laivaan 12:sta tunniksi istumaan ilman hyttiä. Jes!
Oli kyl iha hauska reissu loppujen lopuks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti