Vähiin käy tämän vuoden surmatyöt.
Tavallisesta reissusta poiketen en ollut kuskina ja meillä oli vaihtoehtojärjestely.
Mentiin Anden kanssa kahdestaan treenikselle hoitamaan kamat autoon. Tällä reissulla meillä oli kuskina (ennytvalitettavastimuistanimeä) erittäin mukava herrasmies pikkupakullaan.
Tavarat saatiin kyllä nätisti kyytin joten keula kohti keskustaa.
Virginiin roudaaminen on kyllä mielenkiintoinen prosessi, kun pitää suhailla huoltotunnelia pitkin.
Hommat hoituu tässäkin päädyssä nopeasti, kun saadaan lisävoimia Villestä ja Ramista.
Kamat lavalle ripeästi kasaa jotta jätkät pääsee tekee soundcheckiä, mutta tässä kohtaa iskee pieni ongelma.
Talon PA on kiukutellut kuulemma nyt muutamaankin otteeseen ja niinhän se teki nyttenkin.
Itse hyödynsin luppoaikaani selvittämällä mukana olleet paidat.
Kun soundcheck on saatu tehtyä ja paidat selvitettyä sekä paitatiski viritetlyä onkin jo aika syödä.
Tämän jälkee tietenkin jää noin puolentoista tunnin rako. Kaikki poistuu ulkoilemaan toviksi.
Kaveri oli Inferian kanssa PRKL:ssä soittelemassa joten yritän käydä morottamassa, mutta en saannut kaveria kiinni joten suuntasin takaisin tapahtumapaikalle ottamaan pienen välikuoleman ennen rymistelyä.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että pystyn nukkumaan mölyssäkin jos on tarpeen.
Cantilena tahkoo omaa soundcheckiä siinä ja möly on sen tasoinenkin, mutta ei haittaa.
Mennääs jo sitten itse iltaan.
Jumalation aloittaa illan joten Otolla on tuplailta.
Hyvää ilkeää old school henkistä Thrashia oikealla otteella. Erittäin katsottava livebändi.
Cantilena oli vuorossaan toinen bändi.
Mukavia jannuja, mutta tuossa musiikissa on jotain hämärää. Vähän sitä ja vähän tätä ja otetaan tuolta ja vähän täältä. Omaan korvaan liian sekavaa, mutta lavalla hyvä meininki.
Rytmihäiriön vuoro.
Aina niin hyvä. Yleisö ottaa tilanteen haltuun. Bändi on vauhdissa. Kaikki sujuu mukavasti.
Yleisössä näkyy Alibi-lehti. Viime kerrasta onkin jo tovi.
Väki hyppii, riehuu, heiluu, huojuu, haisee. Ilta on menestys vaikka aikataulut kusikin semisti.
Kamat kasaan ja autoon. Vaan hitto, kun se ei ole tuolla niin helppoa.
Kamat kasaan. Suhaile ahtaalla käytävällä. Vie tavaroita hissillä. Väistele ihmisiä. Selvitä kuka saa oven auki.
Säädä, väännä ja venkslaa. Tosin tuo tekee onnistuneesta illasta kuitenkin ehkä vielä hiukan voitokkaamman, kun saa kaikki hoidettua ja pääsee kotiin miettien: "Hommat hoidettu!"
Virginistä lähtiessä kävi sinänsä poikkeava tilanne.
Lähdettiin kuskin kanssa kahdestaan hoitamaan loppuroudausta. Ei tuo ollu ensimmäinen kerta, mutta harvinaislaatuinen silti. Eihän siinä mene siltikään kuin muutaman minuutti.
Kotiinpäin ajellessa epäilyksen varjo ajautui päälleni ja jouduin menemään takaisin treenikämpälle varmistamaan, että olin varmasti laittanut kaikki valot ja ovet kiinni.
Olin.
Siinä meni tovi kotimatkasta hukkaan, mutta parempi pelata varman päälle.
Se oli siinä se reissu.
Seuraava stoppi: PORI 8.8.!!
Tavallisesta reissusta poiketen en ollut kuskina ja meillä oli vaihtoehtojärjestely.
Mentiin Anden kanssa kahdestaan treenikselle hoitamaan kamat autoon. Tällä reissulla meillä oli kuskina (ennytvalitettavastimuistanimeä) erittäin mukava herrasmies pikkupakullaan.
Tavarat saatiin kyllä nätisti kyytin joten keula kohti keskustaa.
Virginiin roudaaminen on kyllä mielenkiintoinen prosessi, kun pitää suhailla huoltotunnelia pitkin.
Hommat hoituu tässäkin päädyssä nopeasti, kun saadaan lisävoimia Villestä ja Ramista.
Kamat lavalle ripeästi kasaa jotta jätkät pääsee tekee soundcheckiä, mutta tässä kohtaa iskee pieni ongelma.
Talon PA on kiukutellut kuulemma nyt muutamaankin otteeseen ja niinhän se teki nyttenkin.
Itse hyödynsin luppoaikaani selvittämällä mukana olleet paidat.
Kun soundcheck on saatu tehtyä ja paidat selvitettyä sekä paitatiski viritetlyä onkin jo aika syödä.
Tämän jälkee tietenkin jää noin puolentoista tunnin rako. Kaikki poistuu ulkoilemaan toviksi.
Kaveri oli Inferian kanssa PRKL:ssä soittelemassa joten yritän käydä morottamassa, mutta en saannut kaveria kiinni joten suuntasin takaisin tapahtumapaikalle ottamaan pienen välikuoleman ennen rymistelyä.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että pystyn nukkumaan mölyssäkin jos on tarpeen.
Cantilena tahkoo omaa soundcheckiä siinä ja möly on sen tasoinenkin, mutta ei haittaa.
Mennääs jo sitten itse iltaan.
Jumalation aloittaa illan joten Otolla on tuplailta.
Hyvää ilkeää old school henkistä Thrashia oikealla otteella. Erittäin katsottava livebändi.
Cantilena oli vuorossaan toinen bändi.
Mukavia jannuja, mutta tuossa musiikissa on jotain hämärää. Vähän sitä ja vähän tätä ja otetaan tuolta ja vähän täältä. Omaan korvaan liian sekavaa, mutta lavalla hyvä meininki.
Rytmihäiriön vuoro.
Aina niin hyvä. Yleisö ottaa tilanteen haltuun. Bändi on vauhdissa. Kaikki sujuu mukavasti.
Yleisössä näkyy Alibi-lehti. Viime kerrasta onkin jo tovi.
Väki hyppii, riehuu, heiluu, huojuu, haisee. Ilta on menestys vaikka aikataulut kusikin semisti.
Kamat kasaan ja autoon. Vaan hitto, kun se ei ole tuolla niin helppoa.
Kamat kasaan. Suhaile ahtaalla käytävällä. Vie tavaroita hissillä. Väistele ihmisiä. Selvitä kuka saa oven auki.
Säädä, väännä ja venkslaa. Tosin tuo tekee onnistuneesta illasta kuitenkin ehkä vielä hiukan voitokkaamman, kun saa kaikki hoidettua ja pääsee kotiin miettien: "Hommat hoidettu!"
Virginistä lähtiessä kävi sinänsä poikkeava tilanne.
Lähdettiin kuskin kanssa kahdestaan hoitamaan loppuroudausta. Ei tuo ollu ensimmäinen kerta, mutta harvinaislaatuinen silti. Eihän siinä mene siltikään kuin muutaman minuutti.
Kotiinpäin ajellessa epäilyksen varjo ajautui päälleni ja jouduin menemään takaisin treenikämpälle varmistamaan, että olin varmasti laittanut kaikki valot ja ovet kiinni.
Olin.
Siinä meni tovi kotimatkasta hukkaan, mutta parempi pelata varman päälle.
Se oli siinä se reissu.
Seuraava stoppi: PORI 8.8.!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti