tiistai 23. syyskuuta 2014

Barren Earth part 2. Helsinki, The Circus 20.09.14

Olipas mukava herätä ja nähdä ensimmäisen kuvan maisema.
Noh tiedettiinhä sitä, että teollisuusalueella yövytään, mutta oli tuo silti vähän koominen näky.
Hotelliaamiainenkin oli mielenkiintoinen kokemus. Pekonin sijaa siellä oli paistettua meetvurstia!

Heräämisen, suihkun ja syömisen jälkeen päätimme pistää kamat kasaa ja lähteä keskustaan pyörimään.
Circukseen meidän piti tehdä roudaus vasta puoli kolmelta joten aikaa oli noin viitisen tuntia käytettäväksi.

Tein mielestäni hämmentävän löydön ja löysin melkein ydinkeskustasta parkkipaikan mistä ei tarvinut lauantaina maksaa mitään!?
Autohan jäi siis siihen ja matka jatkui jalan. Levykaupat kutsuu vaikkei ollutkaan rahaa. Selaaminen on silti kivaa touhua.

Puoli kolmen aikoihin sitten Marko ja Jon saapuvat paikalle kuten oli ollut puhetta ja Circuksen puolelta muutaman henkilö tuli siihen meille apukäsiksi joten roudaus oli nopea ja kivuton.

Vaikka heitettiinkin jo kamat sisään niin meidän piti vain kasata rummut. Eihän siinä kauaa mene joten lähdimme kuskaamaan Markoa ja Jonia kuvaussessioihin. Sinällään ihan mielenkiintoista touhua tuokin homma muuten.

Kuvasession jälkeen suunnattiin porukalla takasin Circukseen jossai oli taas Katatonia isottelemassa.
Jätkät olivat vallanneet toisen bäkkärin kokonaan itselleen ja toinen bäkkäri oli jaettu meille, Swallow The Sunille ja Sólstafirille. Elikkäs 16:ta soittajaa + creweille. Tiivis oli tunnelma, mutta hauskaa.
Bäkkärin yleistilassa oli yksi hienoimmista asioista mitä olen bäkkäreillä nähnyt: Austin Powers-flipperi!!
Tuostahan me Visan kanssa revittiin riemua ja ajantappoa.

Pakko kehua kyllä Circuksen ruokailua. Monipuolinen ja erittäin hyvä menu oli tarjolla ja ruoka oli erittäin hyvää! Piti miehet tyytyväisenä sen illan se.

Tutustuin illan aikana muutamiinkin uusiin henkilöihin. Sólstafirin sekä STS:sän soittajat vaikutti erittäin mukavilta hepuilta, mutta varsinkin Sólstafirin managementtia sekä merchiä hoitava Erin oli erittäin mukava ihminen jolla on liki 20:n vuoden kokemus alan hommista.
Aina ilo saada viettää aikaa tälläisten ihmisten kanssa ja ottaa oppia heiltä.

Barrenin soittoajan vuoksi settilista koostui vain viidestä biisistä, mutta sitäkin tiukempi setti oli!
Yleisöä oli odotettua enemmänkin paikalla. Sisään tullessa muutamat vähän kyseenalaisti Jonia, mutta ulos tupakalle mennessään keikan jälkeen kehuivat! Ei siis turha mies!!

Swallow The Sun. Siinä on jotain erikoisen jännää kyllä.
Kotamäki on lavahahmona myyttinen olento. Ei tarvi, kuin seisoa paikallaan tai nojata mikkiständiin ja silti jokainen yleisössä on käytännössä polvillaan ja odottaa Mikon käskyjä.
Tajuton lavakarisma tuollakin miehellä.

Sólstafir oli loppujenlopuksi sellainen ns "puoli uusi tuttavuus" itselle.
Olen toki nähnyt heidät livenä pari kertaa ja kuunnellut levyjä satunnaisesti, mutta aikaisemmat keikat ovat menneet aina vähän ohi. Tätä keikkaa todellakin siis odotin jännityksellä.

Kun antaa musiikin viedä itseään edes hetkenkin niin se hetki on täynnä kaikkea sanoinkuvaamattoman hienoa. Mielestäni Sólstafir onnistui tällä keikalla erittäin hyvin siinä.
Sekin oli toki iso plussa, että laulaja on ollut muutaman kuukauden juomatta. Ja sen huomasi positiivisesti!

Katatonian keikka meni jälleen ohi kiinnostuksen puutteen vuoksi ja sen takia, että bäkkärillä oli vaikka mitä muuta paljon mielenkiintoisempaa touhua.
Paljon ihmisiä kenen kanssa puhua kaikesta. Eräs neito Los Angelesista joka on jeesannut Suomalaisia bändejä jo vuosia heidän Usan kiertueilla hoitamalla merchandisea tai kuskaamalla tai vaikka majoittamalla väkeä kotiinsakin. Hieno ihminen hänkin.

Tuossa illan aikana myöskin juteltiin pitkään tulevaisuuden kuvioista ja sen enempää mitää paljastamatta. Odotan ensi vuotta mielenkiinnolla, että tapahtuukohan näitä puhuttuja asiota.
Toivon suuresti kyllä, että tapahtuu.

Tämä viikonloppu oli ihan mahtavuutta vaikka siinäkin oli omat pienet kiemuransa ja vääntönsä.
Kuten olen sanonut aikaisemmin. Tämä on parasta hommaa maan päällä ja tahdon tehdä tätä niin pitkään, kuin vain fyysisesti pystyn.

Kiitos Barren Earth, Mitja sekä iso kiitos Visalle, että lähdit mukaan!























Barren Earth part 1. Turku, Klubi. 19.09.14

Perjantai ja aikainen lähtö Lahdesta. Tai no aikainen ja aikainen.

13:30 Piti olla treeniksellä ja sitä ennen Visan ja meikäläisen piti hakea auto sekä Oppu ja Sami yhden aikaan.
Hommahan kusi sitten hetimiten Kalliossa, kun autoa piti olla hakemassa niin vuokrafirman tyypit oli toinen jossain ja toinen jossain. "Aikaisintaan yhdeltä pääsen asiakastapaamisesta ja siitä menee joku 20min päästä sinne. Sori"
Eipä siinä. Onneks Majava oli kirjaimellisesti nurkan takana ni kahville siis ->.

Auto saatu haltuun joten soittoministerit eduskuntatalon rappusilta kyytiin ja treenikselle!

Treeniksellä tuttu kaava. Miettimättä ruvetaan lätkimään tavaraa kyytiin ja matkaan. Jotenkin ne tavarat vaan aina mahtuu sinne niin mukavasti. Ensimmäisessä kuvassa auto sisältää tavaraa seuraavasti:
2 x keyboardit + 1 x ständi
2 x basso
4 x kitara + 1 x ständi näille kielisoittimille
2 x kitarakaappi
1 x bassokaappi
1 x kitarapedaalilaukku
1 x peltilaukku
1 x rumpuständilaukku aka ruumisarkku
1 x basari
5 x ylä & lattiatomit
2  x virveli
7 x random tavaralootaa + 4 laukkua/reppua
1 x merchandiselaatikko
Siirrytäänpä tavaroista eteenpäin...

Ajomatka Turkuun meni mukavasti ja roudaamiseen ei jaksettu aikaa käyttää liikaa. Paitsi itse onnistuin jättää sormen johonki saranan väliin ja bändin painostuksesta lähdin etsimään laastaria. (Evil plan worked hehhe..)
Katatonia olikin jo paikalla joten siinähän ihmetellään ja hetken päästä soundcheckailua.
Eli odotellaan vaihteeksi.
Katatonia oli vallanut koko bäkkärin itselleen joten meille jäi vaihtoehtobäkkäri käyttöön mikä ei ole kovin käytännöllinen millään muotoa joten siellä ei paljoa aikaa vietetty.

Olen jotenki aina kokenut Ruotsalaiset muusikot erikoisiksi vekkuleiksi. He ei tervehdi, ei juttele eikä mitään. Ovat omissa oloissaan ja ovat olevinaan jotain suurempaa ja hienompaa.
Tässäkään tilanteessa ei tullut poikkeusta.

Ruokailun jälkeen olikin sitten muutaman tunti mukavaa vapaata palloilua siinä ja Visan kanssa lähdettiin pyörimään kaupungille. Turhaa pyörimistähän tuo oli, kun kummallakaan ollut rahaa haha.

Ovien avauduttua paikalle alkaa valua pikkuhiljaa mukavasti väkeä. Katatonian tiskillä oli vilskettä, mutta lämppäribändi joutui nyt vähän varjoon jostain syystä.

Barrenin alotellessa paikalla onkin jo ihan kivasti väkeä ja kyllähän tuo porukalle näyti uppoavan, mutta suurin osa oli siellä kyllä pelkästään Katatonian takia.
Keikan jälkeen kävin siinä pyörähtämässä katsomassa, että tarvitaanko apuani kamojen purkamiseen/kasaamiseen niin kävikin yllättävä pikakäsky, että tavarat kasaan, autoon ja kohti Helsinkiä!

Enpä ole ennenkään käskyjä vastustellut ja tällä kertaa, kun Katatonian väki oli noin piittaamatonta niin ainakaan ruvennut inttämään vastaan vaan lähdin hakemaan autoa.

Ihmiset menee kuka mihinkin suuntaan ja Janne lähtee opastamaan meidät Hotelli Arkadiaan.
Erittäin mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen kokeilemaan!
Teollisuusversio omena hotellista.

Tässä kohtaa todettiin sitten hyvää yötä ja seuraavaan päivään.















torstai 18. syyskuuta 2014

Barren Earth

Tänään suunnataan Turun Klubille Katatonian kanssa.
Sama poppoo siirtyy sitten huomenna Helsingin The Circukseen, mutta mukaan tulee myös Swallow The Sun ja Sólstafir.
Ei huonon kuulonen viikonloppu näin paperilla.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Moonsorrow. 13.09.14. Virgin Oil Co, Helsinki

Työtehtäviä tuli ja meni. Lopputulos oli hämärän peitossa.

Aamulla otan Lahdesta kyytiin Visan ja Juuson ja tähtäämme puoli kahdeksitoista Rytmihäiriön treenikämpälle Jannelle kantoavuksi. Tavan mukaisesti saimme odottaa siellä. Miksi perinteistä luopumaan?

Auto saapuu paikalle joten ei muuta kuin kamat autoon ja keulat kohti Virgin Oilia.
Ajankohtana sisäänroudaukselle klo12 tuntuu niin epämääräiseltä ajalta, että hämäsi melkein.
Kamat autosta lavalle ja kasaan. Eihän tuohon ennenkään ole turhan paljon aikaa käytetty joten ei käytetty tälläkään kertaan.

Roudaus, kasaus ja soundcheck piti hoitaa klo14-16 välillä, kun sen jälkeen paikka muuttuin Stand Up Comedy-festiksi.
Joten tässä kohtaa pientä ruokailua ja sen jälkeen useampi tunti poukoilua Helsingissä.
Suunnaksi ottakaamme Majava Baari.

Tällä reissulla oli se erillaista, että oli sovittu muutamien Moonsorrow-foorumilaisten kanssa, että tehdään pienimuotoinen tapaaminen.
Majavasta olimme tekemässä lähtöä jolloin törmäsimme pariin foorumilaiseen ja kaupan kautta siirryimme puistoon istuskelemaan ja juttelemaan. Mukavaa väkeä olivat.
Keikkapaikalla kuullaan, että keikka on loppuunmyyty mikä ei ollut yllätys. Juusolla oli yksi ylinmääräinen lippu joten ei muutakuin tarjoaam sitä. Lopulta sillekkin löytyi uusi omistaja.

Crimfall toimi lämmittelijänä.
En ollut aikaisemmin kuullut bändiä joten mielenkiinnolla odotin tätä.
Musiikillisesti tämä esitys ei järin paljoa uusia asioita tarjonnut, mutta laulaja Sara sai puhtailla, lähes oopperamaisilla lauluillaan luotua mielettömiä kylmiä väreitä. Erittäin hieno suoritus!
Muutenkin kuitenkin positiivinen yllätys tämä Crimfall oli.

Illan pääesiintyjien sanoin: "itku pitkästä ilosta." viitaten comedy-festiin.

Kahden vuoden kotimaan keikkatauon ja uran pisimmän keikan lupaamisen jälkeen lavalle nousee Moonsorrow ja aloittaa setin erittäin mahtipontisesti vaivaisella puolentunnin mittaisella Tulimyrskyllä.
Siinä on jo mielestäni erittäin eeppinen aloitus.

Jumalten Kaupunki. Yksi omista lempikappaleistani toimi livenä vielä paremmin kuin olisin kehdannut olettaakaan. Kuoro-osuudet kasvattivat tuon illan eeppisyyden vuorta entisestään ja kylmät väreet valtaa selkärangan.

1065: Aika sai ensisoittonsa Suomessa vaikka kappaleella onkin jo ikää 13 vuotta.
Kappale kärsi pienistä teknisistä ongelmista joiden takia vokaalit hävisivät, mutta annettakoon anteeksi.

Taistelu Pohjolasta. Rumpalin kuntotreeni. Viimeistään tämän kappaleen aikana eeppisyys vei mielen mennessään taistelukentille.

Oli erittäin suuri ilo saada kokea tämä keikka tällä tavalla.
On mahtavaa katsoa keikkaa yleisön puolelta ja sitten kivuta lavan reunamille ja katsoa, kun bändi on fiiliksissä ja soittaa sydämmestään ja näkee samalla kuinka 800 päinen yleisö ottaa raivokkaasti vastaan kaiken mitä heille tarjotaan ja eläytyy. 1600 kättä ilmassa, kuuma ja yleisön huuto.
Oletan, että se pieni adrenaliiniryöppy minkä siitä itse voi kokea on ehkä vain miljoonasosa siitä minkä soittajat kokevat. Silti se on käsittämättömän hieno kokemus.

Keikan jälkeen oli sikäli harvinaisluonteinen tilanne, kun ulosroudaus hoituu bändin puolesta vasta seuraavana päivänä joten kamojen purkamisella ei ollut mitään kiirettä periaatteessa.

Bändin oleillessa bäkkärillä ajattelimme kuitenkin Visan ja Juuson kanssa olla hyödyksi ja rupesimme siinä sitten pikkuhiljaa purkamaan kamoja ja laittamaan niitä roudausvalmiuteen.
Loppujen lopuksi meillä olikin jo 87% varmaan kasassa ja viimeiset 13% oli sellaista joista emme olleet varmoja joten varman päälle pelaten jätimme ne paikoilleen.

Veimme pari keikalle saapunutta foorumilaista bäkkärille tapaamaan bändiä ja itse teimme ovelan poistumisen kohti kotia.

Oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia reissuja, kokemuksia ja keikkoja.

Jätkät. Visa ja Juuso. Moonsorrow. Milloin vain, missä vain .Otetaan uusiks! 












sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Moonsorrow

Ensimmäisen kerran Moonsorrow:n roudarihommista oli jollain Rytmihäiriön keikalla Jannen ja mahdollisesti Villen ja/tai Mitjan kanssa. Siitä on varmaan parikin vuotta jo.

Esitin mielenkiintoni ja sanoin suostuvani hommaan epäröimättä hetkeäkään.
Tämän jälkeen asiasta on ollut puhetta useamminkin, mutta Suomen keikat vain puuttuivat.

13.9. Päättyy tämä pitkä odotus Helsingin Virgin Oil Co:ssa.
Jännittää jostain syystä aivan perkeleesti.



tiistai 2. syyskuuta 2014

The Blues Brothers Band. Tampere, Pakkahuone. 29.08.14

Tämä ilta jännitti.
En uskonut mahdolliseksi nähdä nuoruusvuosieni lempielokuvan bändiä.
Hämmennyin suuresti, kun näin tämän ilmoituksen ja mielenkiintoa herätti suuresti se, että mukana oli myös kaksi alkuperäistä, elokuvassa esiintynyttä soittajaa.
Steve "The Colonel" Cropper ja Lou "Blue" Marini.

En tiennyt yhtään paljonko tänne oli tulossa väkeä, mutta loppujen lopuksi Pakkahuone oli hyvinkin täys mikä on erittäin hyvä homma. Harvinaisen vähän näkyi loppujen lopuksi teeman mukaista pukeutumista.

Settilista oli uraa kattava joten se sisälsi useitakin kappaileta joita en tunnistanut.

Biisit ja liikkeet olivat ihan hyvin hallussa ja mielestäni oli hienoa, että sekä 1 & 2-elokuvista oli tuotu mukaan tavallaan pari "vierailija"kappaletta.

Oli hieno ilta ja hieno kokemus.