Työtehtäviä tuli ja meni. Lopputulos oli hämärän peitossa.
Aamulla otan Lahdesta kyytiin Visan ja Juuson ja tähtäämme puoli kahdeksitoista Rytmihäiriön treenikämpälle Jannelle kantoavuksi. Tavan mukaisesti saimme odottaa siellä. Miksi perinteistä luopumaan?
Auto saapuu paikalle joten ei muuta kuin kamat autoon ja keulat kohti Virgin Oilia.
Ajankohtana sisäänroudaukselle klo12 tuntuu niin epämääräiseltä ajalta, että hämäsi melkein.
Kamat autosta lavalle ja kasaan. Eihän tuohon ennenkään ole turhan paljon aikaa käytetty joten ei käytetty tälläkään kertaan.
Roudaus, kasaus ja soundcheck piti hoitaa klo14-16 välillä, kun sen jälkeen paikka muuttuin Stand Up Comedy-festiksi.
Joten tässä kohtaa pientä ruokailua ja sen jälkeen useampi tunti poukoilua Helsingissä.
Suunnaksi ottakaamme Majava Baari.
Tällä reissulla oli se erillaista, että oli sovittu muutamien Moonsorrow-foorumilaisten kanssa, että tehdään pienimuotoinen tapaaminen.
Majavasta olimme tekemässä lähtöä jolloin törmäsimme pariin foorumilaiseen ja kaupan kautta siirryimme puistoon istuskelemaan ja juttelemaan. Mukavaa väkeä olivat.
Keikkapaikalla kuullaan, että keikka on loppuunmyyty mikä ei ollut yllätys. Juusolla oli yksi ylinmääräinen lippu joten ei muutakuin tarjoaam sitä. Lopulta sillekkin löytyi uusi omistaja.
Crimfall toimi lämmittelijänä.
En ollut aikaisemmin kuullut bändiä joten mielenkiinnolla odotin tätä.
Musiikillisesti tämä esitys ei järin paljoa uusia asioita tarjonnut, mutta laulaja Sara sai puhtailla, lähes oopperamaisilla lauluillaan luotua mielettömiä kylmiä väreitä. Erittäin hieno suoritus!
Muutenkin kuitenkin positiivinen yllätys tämä Crimfall oli.
Illan pääesiintyjien sanoin: "itku pitkästä ilosta." viitaten comedy-festiin.
Kahden vuoden kotimaan keikkatauon ja uran pisimmän keikan lupaamisen jälkeen lavalle nousee Moonsorrow ja aloittaa setin erittäin mahtipontisesti vaivaisella puolentunnin mittaisella Tulimyrskyllä.
Siinä on jo mielestäni erittäin eeppinen aloitus.
Jumalten Kaupunki. Yksi omista lempikappaleistani toimi livenä vielä paremmin kuin olisin kehdannut olettaakaan. Kuoro-osuudet kasvattivat tuon illan eeppisyyden vuorta entisestään ja kylmät väreet valtaa selkärangan.
1065: Aika sai ensisoittonsa Suomessa vaikka kappaleella onkin jo ikää 13 vuotta.
Kappale kärsi pienistä teknisistä ongelmista joiden takia vokaalit hävisivät, mutta annettakoon anteeksi.
Taistelu Pohjolasta. Rumpalin kuntotreeni. Viimeistään tämän kappaleen aikana eeppisyys vei mielen mennessään taistelukentille.
Oli erittäin suuri ilo saada kokea tämä keikka tällä tavalla.
On mahtavaa katsoa keikkaa yleisön puolelta ja sitten kivuta lavan reunamille ja katsoa, kun bändi on fiiliksissä ja soittaa sydämmestään ja näkee samalla kuinka 800 päinen yleisö ottaa raivokkaasti vastaan kaiken mitä heille tarjotaan ja eläytyy. 1600 kättä ilmassa, kuuma ja yleisön huuto.
Oletan, että se pieni adrenaliiniryöppy minkä siitä itse voi kokea on ehkä vain miljoonasosa siitä minkä soittajat kokevat. Silti se on käsittämättömän hieno kokemus.
Keikan jälkeen oli sikäli harvinaisluonteinen tilanne, kun ulosroudaus hoituu bändin puolesta vasta seuraavana päivänä joten kamojen purkamisella ei ollut mitään kiirettä periaatteessa.
Bändin oleillessa bäkkärillä ajattelimme kuitenkin Visan ja Juuson kanssa olla hyödyksi ja rupesimme siinä sitten pikkuhiljaa purkamaan kamoja ja laittamaan niitä roudausvalmiuteen.
Loppujen lopuksi meillä olikin jo 87% varmaan kasassa ja viimeiset 13% oli sellaista joista emme olleet varmoja joten varman päälle pelaten jätimme ne paikoilleen.
Veimme pari keikalle saapunutta foorumilaista bäkkärille tapaamaan bändiä ja itse teimme ovelan poistumisen kohti kotia.
Oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia reissuja, kokemuksia ja keikkoja.
Jätkät. Visa ja Juuso. Moonsorrow. Milloin vain, missä vain .Otetaan uusiks!
Aamulla otan Lahdesta kyytiin Visan ja Juuson ja tähtäämme puoli kahdeksitoista Rytmihäiriön treenikämpälle Jannelle kantoavuksi. Tavan mukaisesti saimme odottaa siellä. Miksi perinteistä luopumaan?
Auto saapuu paikalle joten ei muuta kuin kamat autoon ja keulat kohti Virgin Oilia.
Ajankohtana sisäänroudaukselle klo12 tuntuu niin epämääräiseltä ajalta, että hämäsi melkein.
Kamat autosta lavalle ja kasaan. Eihän tuohon ennenkään ole turhan paljon aikaa käytetty joten ei käytetty tälläkään kertaan.
Roudaus, kasaus ja soundcheck piti hoitaa klo14-16 välillä, kun sen jälkeen paikka muuttuin Stand Up Comedy-festiksi.
Joten tässä kohtaa pientä ruokailua ja sen jälkeen useampi tunti poukoilua Helsingissä.
Suunnaksi ottakaamme Majava Baari.
Tällä reissulla oli se erillaista, että oli sovittu muutamien Moonsorrow-foorumilaisten kanssa, että tehdään pienimuotoinen tapaaminen.
Majavasta olimme tekemässä lähtöä jolloin törmäsimme pariin foorumilaiseen ja kaupan kautta siirryimme puistoon istuskelemaan ja juttelemaan. Mukavaa väkeä olivat.
Keikkapaikalla kuullaan, että keikka on loppuunmyyty mikä ei ollut yllätys. Juusolla oli yksi ylinmääräinen lippu joten ei muutakuin tarjoaam sitä. Lopulta sillekkin löytyi uusi omistaja.
Crimfall toimi lämmittelijänä.
En ollut aikaisemmin kuullut bändiä joten mielenkiinnolla odotin tätä.
Musiikillisesti tämä esitys ei järin paljoa uusia asioita tarjonnut, mutta laulaja Sara sai puhtailla, lähes oopperamaisilla lauluillaan luotua mielettömiä kylmiä väreitä. Erittäin hieno suoritus!
Muutenkin kuitenkin positiivinen yllätys tämä Crimfall oli.
Illan pääesiintyjien sanoin: "itku pitkästä ilosta." viitaten comedy-festiin.
Kahden vuoden kotimaan keikkatauon ja uran pisimmän keikan lupaamisen jälkeen lavalle nousee Moonsorrow ja aloittaa setin erittäin mahtipontisesti vaivaisella puolentunnin mittaisella Tulimyrskyllä.
Siinä on jo mielestäni erittäin eeppinen aloitus.
Jumalten Kaupunki. Yksi omista lempikappaleistani toimi livenä vielä paremmin kuin olisin kehdannut olettaakaan. Kuoro-osuudet kasvattivat tuon illan eeppisyyden vuorta entisestään ja kylmät väreet valtaa selkärangan.
1065: Aika sai ensisoittonsa Suomessa vaikka kappaleella onkin jo ikää 13 vuotta.
Kappale kärsi pienistä teknisistä ongelmista joiden takia vokaalit hävisivät, mutta annettakoon anteeksi.
Taistelu Pohjolasta. Rumpalin kuntotreeni. Viimeistään tämän kappaleen aikana eeppisyys vei mielen mennessään taistelukentille.
Oli erittäin suuri ilo saada kokea tämä keikka tällä tavalla.
On mahtavaa katsoa keikkaa yleisön puolelta ja sitten kivuta lavan reunamille ja katsoa, kun bändi on fiiliksissä ja soittaa sydämmestään ja näkee samalla kuinka 800 päinen yleisö ottaa raivokkaasti vastaan kaiken mitä heille tarjotaan ja eläytyy. 1600 kättä ilmassa, kuuma ja yleisön huuto.
Oletan, että se pieni adrenaliiniryöppy minkä siitä itse voi kokea on ehkä vain miljoonasosa siitä minkä soittajat kokevat. Silti se on käsittämättömän hieno kokemus.
Keikan jälkeen oli sikäli harvinaisluonteinen tilanne, kun ulosroudaus hoituu bändin puolesta vasta seuraavana päivänä joten kamojen purkamisella ei ollut mitään kiirettä periaatteessa.
Bändin oleillessa bäkkärillä ajattelimme kuitenkin Visan ja Juuson kanssa olla hyödyksi ja rupesimme siinä sitten pikkuhiljaa purkamaan kamoja ja laittamaan niitä roudausvalmiuteen.
Loppujen lopuksi meillä olikin jo 87% varmaan kasassa ja viimeiset 13% oli sellaista joista emme olleet varmoja joten varman päälle pelaten jätimme ne paikoilleen.
Veimme pari keikalle saapunutta foorumilaista bäkkärille tapaamaan bändiä ja itse teimme ovelan poistumisen kohti kotia.
Oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia reissuja, kokemuksia ja keikkoja.
Jätkät. Visa ja Juuso. Moonsorrow. Milloin vain, missä vain .Otetaan uusiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti