lauantai 15. marraskuuta 2014

Rytmihäiriö. Bar15, Seinäjoki. 8.11.14

Vuoden viimeinen Rytmihäiriön keikka...
Tähän reissuun lähdin ristiriitaisin tuntein. Reissuun lähtö on mielestäni aina älyttömän hienoa ja odotan sitä innolla, mutta tässä oli kuitenkin kaihon harmaa pilvi päälläni.
Eipä siinä murehtiminen auta.

Aikasemmat kokemukseni Seinäjoesta rajoittuu 2013 Provinssirockiin jolloin silloinkin pysyin pääasiallisesti festarialueella taikka sitten majoituksessa. Olis voinnu toki tutkia mestoja, mutta artistikattaus piti alueella.
En siis tiedostanut tarkalleen muutenkuin google mapsin, navigaattorin ja osoitteen avulla mihin ollaan menossa. Varttibaari löytyi ja kävi klassinen vitsi. Sen kerran kun ollaankin jossain ajoissa, niin baarin henkilökuntapa ei ollut haha! Eipä siinä. Auto takapihalle ja Destruction pauhaamaan.

Kamat sisään ja ihmettelemään. Tässä baarissa merchipöydän sijoittelu oli sinänsä nerokas, kun oli hyvin valaistu ja näin, mutta se oli kuitenkin melkein lavalla joten not so good. Syömään ->

Paikalle valuu jos jonkinmoistakin väkeä ja keikka oli jo ennakkoon loppuunmyytykkin!
Myynti kävi kohtalaisesti ja eräällä hetkellä sain hämmennyksekseni asiakkaaksi kaksi herrasmiestä joiden elämän aatteet eivät sitten millään kohtaa vastaa Rytmihäiriön mietteitä ja herrathan saivat kuulla lavalta mielipiteitä kansallissosialimistaan.

Järkkäri valitsi itselleen ihmeellisen paikan. Seisoi eturivin edessä keskellä lavaa!? Unen kehotuksesta huolimatta ei meinannut suostua siirtymään. Pienellä painostuksella sitten älysi tehdä siirtonsa sivummalle.

Tunnelma oli erittäin intensiivinen ja läkähdyttävän kuuma. Yleisö oli kuin myrskyinen meri ja Une kokeili surffailuakin. Erittäin hyvä lopetus tälle keikkavuodelle.

Keikan jälkeen siitä kamat kasaan ja hengaillaan suurenmoisella bäkkärillä (kuvat 1&2) josta sitten osa porukasta suunnitteli siirtymistä yökerhoon ja osa porukasta jatkoille yöpymispaikkaan Rytmikorjaamolle.

Jatkobileet Rytmikorjaamolla sisältää saunomista ja viimeisen pilkun jälkeen loppu porukkakin saapuu pääkallopaikalle hoitamaan loppubileet. Tässä kohtaa nauran itselleni, kun pitäisi saada jätkät hereille parin tunnin päästä. Jännä prosessi tiedossa, mutta bileet oli omalta osalta ohi...tai niinhän mä luulin.

Herätys soi kolmen tunnin kuluttua, mutta nukuttua tuli ehkä 1½h. Omat kamat kasaan ja autoon. Kylmä ilma herätti mukavasti, mutta muiden herättäminen ahdistaa aina.
Janne löytyi sovitusta paikasta check! Ande ja Otto alakerrasta check! Vaan missä helvetissä on Une?!
Kolme kerrosta. Seitsemän huonetta. Käyn kaikki läpi moneen kertaan. Ei jälkeäkään vaikka tavarat on alakerran huoneessa. *missäperkeleessäsehemmooikeinon?!?!?!?!"
Eräästä ovesta pääs käytävälle jota en ollut tarkistanu. Päätin kurkata sinne eikä mitään. MISSÄ!?!?!

Jätkät alkaa heräilee ja keräilee kamoi. Ihmetellään siinä yhtä ja toista. Koitetaan soittaa Unelle. Ei mitään...
"Pitääkö se lähteä ilman sitä vai mitä tässä tehää?" No kerta viel kiellon päälle. Yläkertaan ja kaikki huoneet läpi: ei näköhavaintoa. Ei edes hajuhavaintoa.
Alakerta: sama homma. PERKELE!!

Loppujen lopuksi se herra solisti sitten löytyikin sieltä pimeältä käytävältä ihme mutkalla nukkumassa. Potku perseelle ja autoon! Kotimatka oli piiiiiiiiitkä ja harmaa.

Kiitos Rytmihäiriö ja Kiitos Ville sekä Jussi! Oli taas ihan käsittämättömän hieno keikkavuosi. Ei millään jaksais oottaa seuraavia reissui. Majavassa nähdään!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti