sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

The Shrieks & Hola Ghos. Torvi, Lahti 22.03.15

Tyttöpsykobillypunkkia ja flamencorea? Hell yeah!

Torvi kutsui pitkästä aikaa. Shrieksei lähtee ihan mielellään kuuntelemaan vaikkei musiikkityyli yleisesti ihan oma juttu olekkaan.

Sunnuntaikeikaksi yleisöä oli tullut jopa hämmentävänkin paljon. Varmaan joku 70+ henkeä.

Vähän on sanat hukassa, kun muista yhtään miten likoilla meni setti lista ja kaikkee heh.
Kova meno alusta loppuun vaikka tais pien rapula olla likoilla ja ahdistus yhtälöstä (torvi+sunnuntai).
Tästä huolimatta yleisökin oli ihan kohtalaisen mukavasti mukana ja lava sekä yleisötila otettiin haltuun Tipsy Mayhemin toimesta.

Shrieksin jälkeen paikalla pyöriessä heidän kitaristi kävelee ohitseni ja ohimennen mainitsee;
"MOI!! Kiva nähdä! Meidän pitääki muuten jutella!" ja katoaa.
Hämmentyneenä jatkoin paikallani pyörimistä ja Juuson kanssa muiden ihmisten vakoilua.

Hola Ghost.
Entuudestaan kummallekkin aivan tuntematon yhtye.
Nimen kuullut jossain joskus ja keikkapäivänä selvittelin jostain, että ovat Tanskalainen yhtye jossa vaikuttaa myöskin joku/jotkin Nekromantix-yhtyeen soittajista.
Flamenco-punk-psykobilly. No miksei.

Musiikki toimi sunnuntaina ja livenä erittäin mukavasti ja kävisin toistekin katsomassa. Levyltä en välttämättä jaksaisi kuitenkaan kuunnella pitkään.

Esiintymisasutkin oli kohillaan ja solistilla riitti vitsejä kerrottavaksi.
Pääosaiseksi vitsiksi tuntui nousevan edellinen ilta Jyväskylässä jossa oli kuulemma juotu suhteellisen huolella ja tästä syystä äänikin oli kadoksissa.
Eipä se haitannut kenenkään menoa ja kaikilla oli hauskaa.

Keikka ohi ja matka jatkuu.
Nyt tais melkein unohtua jotain??? Niin joo se mysteeri "pitää puhua!"-juttu!!

Huomattiin, että Shrieksin tytöt suuntaili ulos tupakalle joten lähtöä suunnitellen suunnattiin itsekkin ulos.
Puheenaihe: TYÖTARJOUS!
Menin vissiin viime kerralla juttelemaan bändin kanssa ja tarjouduin kuskiksi jos tarvetta on.
Nyt sitten näemmä lähden likkojen kanssa Poriin 9.5.
Eipä siinä. Käytännössä täysin tuntemattoman porukan messissä lähteä mestoille meuhkaa. That's Rock 'N Roll right!









perjantai 6. maaliskuuta 2015

Cut To Fitistä vielä.

Hehkutetaanpas vielä vähän lisää. Tässä raakamiksaus tulevalta levyltä.


Cut To Fit. Tirra, Lahti. 05.03.15

Pitkästä aikaa Cut To Fit.

Heidän viime keikasta vissiin 2,5 kuukautta ja omasta näkemästänikin vähintään yhtäpaljon.

Tirra keikkapaikkana ahdistaa ja päivänä torstai. Antaa mennä tällä kertaa.

Usko oli illan ensimmäinen bändi ja sludgen pörinäähän sieltä pamahti naamalle. Parissa biisissä maisteltiin jopa vähän grindcoreakin. Vaikka hidastelusta tykkäänkin niin ei tämä bändi täysin kylmäksi jättänyt, mutta eipä se sytyttänytkään täysillä. Jatkoon ehkä.

Arson Under The Sea.
Nimi tulee vastaan vähänväliä ja nyt pääsin tämänkin näkemään.
Sludgea tämäkin ja sama homma. Toimi jossainmäärin, mutta mieleen ei jäännyt yhtään mitään muuta, kuin laulajan jäätävä kaljakessi. Jatkoon ehkä.

Cut To Fit.
Kaupungin oma mölytorvi sai headliner-slotin niin sanotusti.
Jätkiä on aina mukava nähdä niin keikan ulkopuolella, kuin keikallakin.
Tällä kertaa tarjolla oli lähinnä uusia biisejä. Olen aina innoissani, kun kuulen jätkien tekevän uutta matskua ja sitten, kun saan kuulla uusia biisejä niin innostun vielä enemmän.
Tuntuu, että jätkät tekee levy levyltä aina vaan parempaa ja tiukempaa mättöä ja tällä kertaa ei tehdä näemmä poikkeusta säännöstä.
Vaikka tauko oli ollut pitkä, niin tämä keikka hoitui ainakin omissa silmissä/korvissa pienimällä mokailulla, kuin normaalisti.
Ei tästä voi sanoa muutakuin, että LET'S GRIND!!!




tiistai 3. maaliskuuta 2015

Moonsorrow. Jyväskylä, Lutakko. 28.02.15

Day two.
Herätys tähän päivään niiten kahden tunnin unien jälkeen. Plääh.
Suihkuun ja jätkiä ylös potkimaan. Väsymysnälkäkrapula-kiukku on aistittavissa.

Tällä kertaa ajateltiin olla ovelia ja mennä mestoille etuajassa jos jätkätki tulis etuajassa.
Okei mietitääs nyt tota skenaariota vähän tarkemmin:
1) Rokkarit ajoissa jossain on epätodennäköistä. Varsinkin kaks kertaa putkeen.
2) Rokkarit ajoissa klo11 loadoutissa bileiden jälkeen? Juu ihan heti.

Noh reality chech oli se, että ovetkaan ollu auki vielä tuolloin joten puol tuntia turhaa odottelua kerubille.

Krapulaisten ihmisten katsominen on jollain muotoa miellyttävän pirullisen hauskahkoa.
Näissä piireissä krapula ei kuitenkaan ole este tekemiselle. Siinähän kärsii heh.

Kamat autossa joten surmabiili lähtee edeltä Jyväskylään ja rokkarit tulee perässä omalla kyydillään.

Matka menee kivuttomasti ja Jyväskylään päästään ajoissa. Tosin Lutakossa kävi tälläi hauska juttu. Vastaan tulee talon henkilökunnan joku jäsen: "Teijänkös auto levis matkalle?"
Tästä herää kysymys: "Mitä helvettiä?"

Tilanne oli siis se, että Monareiden käytössä ollut Mersu oli levinnyt matkalle ja tilalle oli lähetetty toinen vastaan. Meilleppä kukaan ei infonnut asiasta mitään hah!

Luppoaika hyötykäyttöön. Keula kohti Pizzeria Mariaa (Ylläri?).

Maha täynnä suunnataan takas Lutakkoon ja piakkoin päästääkin roudaa kamat sisään. Mikä onkin kylläkin maailman helpoin homma tuolla. Kamat autosta, ramppia ylös ja hissiin ja hissistä taas 10:llä askeleella lavalle.

Kamojen kasaamista ja merchitiskin kasaamista. Soundcheck ja ihmettelyä. Tai no niille jotka jäi ihmettelemään. Itse lähdettiin käymään nauttimassa tuopilliset Pub Katseessa.

Ovet aukesi kasilta joten ei siinä kerennyt kuin yhden hörppäsemään ja kiiruhtamaan paitoja myymään.
Jengiä valuu tasaseen sisään ja kauppa käy mukavasti.

Oceanwake rupes tarjoilemaan musaansa siinä ysiltä. Ihan kivaa mättöä vaikka genressään vähän mielikuvituksetonta vaan toisaalta. Hyvä se silti oli ja kiva nyt kun näkikin soiton toisinkuin Turussa kuulin vain.

Moonsorrow aloitti siinä klo23 ja tupa oli täynnä. Hiki haisee ja tunnelma on tiivis. Täydellistä.
Vaikka settilista oli sama kuin kaikilla muillakin keikoilla tässä kuussa, niin voiman tunne puskee vahvasti läpi näistä biiseistä. Yleisö mylvii ja nauttii keikasta. Bändikin näytti riehuvan lavalla ja kaikilla on kivaa!

Taas on kyllä pakko ihmetellä ihmisiä, että minkä v#*¤n takia pitää keikan aikana tulla paitatiskille asioimaan? Ei silloin mistään tule mitään, kun molemmilla on tulpat korvissa ja bändi meuhkaa 107db:ä ilmoille...

Takaisin asiaan.
Jossain välissä keikan aikana tunsin jälleen kerran selkäytimessäni kylmät väreet, kun vaivuin keikan tarjoamaan atmosfääriin ja takaraivossa pyöri myöskin tieto siitä, että minä/me saamme nauttia tästä keikasta vastapainona työtämme kohtaan joka taasen edesauttaa jossain määrin tämänkin tapahtuman tapahtumisen.

Jälleen kerran on pakko sanoa se, että tämä on oikeasti parasta hommaa mitä olen ikinä elämässäni tehnyt ja se, että minulla on mahdollisuus tehdä tätä jatkossakin, niin olen siitä erittäin tyytyväinen.

Keikan jälkeen käivikin sitten jännä juttu. Ville, Janne, Ande ja Kristiin tekivät salaman nopean taikatemppumaisen katoamisen ja poistuivat alueelta...Helsinkiin asti. Ryökäleet.
Janne jaksaa aina reissuilla naureskella: "Dokaatko sä kosaan? Mä en oo ikinä nähny tämmöstä!" ja sitten tilanteen salliessa tekee itse katoamisen haha.

Eipä siinä. Istuskellaan bäkkärillä ja nautitaan elämästä. Tovin kuluttua lähdimmekin porukalla käymään Mustassa Kynnyksessä jossa yhdet juotua totesimme tämän illan olevan melko kuitattu.
Ruokaa ja takasin Lutakkoon. Siellä vielä olut naamariin ja nukkumaan.

Aamulla ihmisistä on aistittavissa krapulaa ja kiertueen päättymisen merkkejä.
Mieli on maassa ja olo ahdistaa. Vaikkakin sain nukuttua tuplat verrattuna Joensuuhun niin väsytti aivan perkeleesti. Eipä siinä auta, ku laittaa vaatteet päälle ja mennä aamupalalle.

Aamun naureskelut ja kohteliaisuudet. Loadout ja kotia kohti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tässä taas perinteinen kiittely. Kiitos Antti, Juuso, Visa, Esa, Matti, Ande ja Moonsorrow sekä Mutsillekkin iso kiitos osallistumisesta Joensuussa.
Reissuun lähtisin näiten jätkien kanssa vaikka samantien jos vain pääsisin. Moonsorrow:n kanssa joudun odottamaan toukokuuhun Steelfesteille, mutta siinä välissäpä pääsen toheltamaan Barren Earthin kanssa huhtikuussa Nosturissa.

Kiitos ja anteeksi.











Moonsorrow. Joensuu, Kerubi 27.02.15

Ai että tätä oli odotettu!
Jätkät kyytiin ja ei muutakuin nollan pysähdyksen taktiikalla Joensuuhun.
Paikalla ollaan ajoissa joten auto parkkiin Kerubin nurkille ja levykaupoille/kuppilaan käymään.

Sitten tapahtuu hauskoja. Siinä samalla, kun suuntailemme sovittun loadin ajan lähestyessä kerubia saan puhelinsoiton: "Moro! Ootteko missäpäin? Me tultiin jo tänne ja kamat on kannettu jo sisälle."
Tämä siis noin 25minuuttia ennen sovittua loadiniä. En sinänsä valita, mutta miten rokkarit on etuajassa? Sitä en pysty hahmottamaan heh.

Eipä siinä. Me otettiin jätkien kanssa missio ja käytiin paitalaatikot läpitte. Siinähän sitä aikaa hujahtikin suht mukavasti. Tämän jälkeen olikin sopiva aika rako joten ei muutakuin Joensuuta taas tutkailemaan ja syömään. Tällä kertaan oltiin oikein über-rocknrollei ja haettiinpa äitini mukaan.
Lähtiskö sun äiti mukaan? Eipä välttämättä kuitenkaa.

Syömisen jälkeen afterparty-kaljat kaupasta hotelliin ja töihin.

Illan ensimmäinen bändi oli Isthrach tai jokin vastaava (olen nyt laiska ja en jaksa edes tarkistaa asiaa. haasta oikeuteen) joka ei musiikillisesti valitettavasti säväyttänyt mihinkään suuntaan. Pari hauskaa juttuahan siellä oli, mutta ei sen enempää.
Pakko tässä kohtaa naureskella, kun kävi pieni hauska hetkikin. Joku ihminen ei viitsinyt paljoa piilloitella ja myhäillä vaan poltti jointin ihan tylysti siinä pääovella portsarien nenän alla.
Saatiin siinä hyvät naurut, kun jokainen meistä (ovelta sisääänpäin: Juuso, Visa, Antti, Mutsi, minä) ruvettiin haistelemaan ilmaa ja naureskelee, että nyt on jollain meno kohillaan.

Seuravaaksi lavan otti haltuun Jyväskylän panssaridivisioona Sotajumala.
Enpä ollut tuota bändiä vuosiin nähnyt livenä enkä pahemmin kuunnellutkaan. Livenä pääsevät mielestäni parhaiten asemiinsa ja Mynni hoitaa käskytyksen samalla, kun Häkkinen määrää tahtia.
Ihan käsittämätöntä katsoa sen miehen tykitystä. Ei ihminen vaan kone.

Moonsorrow:n vuoro.
Jätkät lähti Sotajumalan lopetellessa lavan lähettyville päivystämään vaihtoa. Itse jäin paitatiskille.
Mutsi otti tiskin haltuun ja itse lähdin tsiigailemaan miten Monarit vetää.
Villen sairastelusta huolimatta soitto kulkee ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin tarvisti hakea solistille lasillinen vodkaa, että keikka sujuu.
Se mitä kerkesin siinä katsomaan näytti ja kuullosti mahtavalta. Tarvosen rummutusta katsoessa en voinnut todeta muutakuin olevani tyytyväinen etten ole hänen symbaali. Niitä ei lyödä. Niitä LYÖDÄÄN!
Sääliksi niitä kävi, mutta se musiikki mikä niiten avulla soi oli kuitenkin niin hienoa, että tuo asia unohtui mielestäni äkkiä.

Myöskin Markon polvi oli parantunut leikkauksesta käsittämättömän nopeasti. Kpo/Tku-keikoilla Marko soitteli aika paljon vasemmalla jalalla ja nyt hän tykitti melkein kaiken oikealla ja kovaa!
Käsittämätön äijä!

Keikka loppuu ja itsellä on kiire tiskillä. Jätkät on lavalla purkamassa ja tulevat epäilyttävän nopeasti kärkkymään tiskille: "lava on jo valmis. millo pistät puljun kiinni?"

Keikan jälkeen suuntailtiinkin sitten bäkkärille Mitjan käskyttämänä: "Työt loppu tähän. Menkää kaljalle!"
Bäkkäri oli pieni ja täynnä eli toisin sanoen sauna.
Juttua riittää ja olut virtaa niille ketkä sitä kerkee juomaa. "Tero. Sun kaverit juo ku sienet" huomatus kuului jossain välissäkin. Viime minuuteille asti kökitään pitämässä hauskaa täällä ja sitten hotelliin crewin omaan afterpartyyn. Lystiä oli kaikille...kunnes aamun.