Day two.
Herätys tähän päivään niiten kahden tunnin unien jälkeen. Plääh.
Suihkuun ja jätkiä ylös potkimaan. Väsymysnälkäkrapula-kiukku on aistittavissa.
Tällä kertaa ajateltiin olla ovelia ja mennä mestoille etuajassa jos jätkätki tulis etuajassa.
Okei mietitääs nyt tota skenaariota vähän tarkemmin:
1) Rokkarit ajoissa jossain on epätodennäköistä. Varsinkin kaks kertaa putkeen.
2) Rokkarit ajoissa klo11 loadoutissa bileiden jälkeen? Juu ihan heti.
Noh reality chech oli se, että ovetkaan ollu auki vielä tuolloin joten puol tuntia turhaa odottelua kerubille.
Krapulaisten ihmisten katsominen on jollain muotoa miellyttävän pirullisen hauskahkoa.
Näissä piireissä krapula ei kuitenkaan ole este tekemiselle. Siinähän kärsii heh.
Kamat autossa joten surmabiili lähtee edeltä Jyväskylään ja rokkarit tulee perässä omalla kyydillään.
Matka menee kivuttomasti ja Jyväskylään päästään ajoissa. Tosin Lutakossa kävi tälläi hauska juttu. Vastaan tulee talon henkilökunnan joku jäsen: "Teijänkös auto levis matkalle?"
Tästä herää kysymys: "Mitä helvettiä?"
Tilanne oli siis se, että Monareiden käytössä ollut Mersu oli levinnyt matkalle ja tilalle oli lähetetty toinen vastaan. Meilleppä kukaan ei infonnut asiasta mitään hah!
Luppoaika hyötykäyttöön. Keula kohti Pizzeria Mariaa (Ylläri?).
Maha täynnä suunnataan takas Lutakkoon ja piakkoin päästääkin roudaa kamat sisään. Mikä onkin kylläkin maailman helpoin homma tuolla. Kamat autosta, ramppia ylös ja hissiin ja hissistä taas 10:llä askeleella lavalle.
Kamojen kasaamista ja merchitiskin kasaamista. Soundcheck ja ihmettelyä. Tai no niille jotka jäi ihmettelemään. Itse lähdettiin käymään nauttimassa tuopilliset Pub Katseessa.
Ovet aukesi kasilta joten ei siinä kerennyt kuin yhden hörppäsemään ja kiiruhtamaan paitoja myymään.
Jengiä valuu tasaseen sisään ja kauppa käy mukavasti.
Oceanwake rupes tarjoilemaan musaansa siinä ysiltä. Ihan kivaa mättöä vaikka genressään vähän mielikuvituksetonta vaan toisaalta. Hyvä se silti oli ja kiva nyt kun näkikin soiton toisinkuin Turussa kuulin vain.
Moonsorrow aloitti siinä klo23 ja tupa oli täynnä. Hiki haisee ja tunnelma on tiivis. Täydellistä.
Vaikka settilista oli sama kuin kaikilla muillakin keikoilla tässä kuussa, niin voiman tunne puskee vahvasti läpi näistä biiseistä. Yleisö mylvii ja nauttii keikasta. Bändikin näytti riehuvan lavalla ja kaikilla on kivaa!
Taas on kyllä pakko ihmetellä ihmisiä, että minkä v#*¤n takia pitää keikan aikana tulla paitatiskille asioimaan? Ei silloin mistään tule mitään, kun molemmilla on tulpat korvissa ja bändi meuhkaa 107db:ä ilmoille...
Takaisin asiaan.
Jossain välissä keikan aikana tunsin jälleen kerran selkäytimessäni kylmät väreet, kun vaivuin keikan tarjoamaan atmosfääriin ja takaraivossa pyöri myöskin tieto siitä, että minä/me saamme nauttia tästä keikasta vastapainona työtämme kohtaan joka taasen edesauttaa jossain määrin tämänkin tapahtuman tapahtumisen.
Jälleen kerran on pakko sanoa se, että tämä on oikeasti parasta hommaa mitä olen ikinä elämässäni tehnyt ja se, että minulla on mahdollisuus tehdä tätä jatkossakin, niin olen siitä erittäin tyytyväinen.
Keikan jälkeen käivikin sitten jännä juttu. Ville, Janne, Ande ja Kristiin tekivät salaman nopean taikatemppumaisen katoamisen ja poistuivat alueelta...Helsinkiin asti. Ryökäleet.
Janne jaksaa aina reissuilla naureskella: "Dokaatko sä kosaan? Mä en oo ikinä nähny tämmöstä!" ja sitten tilanteen salliessa tekee itse katoamisen haha.
Eipä siinä. Istuskellaan bäkkärillä ja nautitaan elämästä. Tovin kuluttua lähdimmekin porukalla käymään Mustassa Kynnyksessä jossa yhdet juotua totesimme tämän illan olevan melko kuitattu.
Ruokaa ja takasin Lutakkoon. Siellä vielä olut naamariin ja nukkumaan.
Aamulla ihmisistä on aistittavissa krapulaa ja kiertueen päättymisen merkkejä.
Mieli on maassa ja olo ahdistaa. Vaikkakin sain nukuttua tuplat verrattuna Joensuuhun niin väsytti aivan perkeleesti. Eipä siinä auta, ku laittaa vaatteet päälle ja mennä aamupalalle.
Aamun naureskelut ja kohteliaisuudet. Loadout ja kotia kohti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tässä taas perinteinen kiittely. Kiitos Antti, Juuso, Visa, Esa, Matti, Ande ja Moonsorrow sekä Mutsillekkin iso kiitos osallistumisesta Joensuussa.
Reissuun lähtisin näiten jätkien kanssa vaikka samantien jos vain pääsisin. Moonsorrow:n kanssa joudun odottamaan toukokuuhun Steelfesteille, mutta siinä välissäpä pääsen toheltamaan Barren Earthin kanssa huhtikuussa Nosturissa.
Kiitos ja anteeksi.
Herätys tähän päivään niiten kahden tunnin unien jälkeen. Plääh.
Suihkuun ja jätkiä ylös potkimaan. Väsymysnälkäkrapula-kiukku on aistittavissa.
Tällä kertaa ajateltiin olla ovelia ja mennä mestoille etuajassa jos jätkätki tulis etuajassa.
Okei mietitääs nyt tota skenaariota vähän tarkemmin:
1) Rokkarit ajoissa jossain on epätodennäköistä. Varsinkin kaks kertaa putkeen.
2) Rokkarit ajoissa klo11 loadoutissa bileiden jälkeen? Juu ihan heti.
Noh reality chech oli se, että ovetkaan ollu auki vielä tuolloin joten puol tuntia turhaa odottelua kerubille.
Krapulaisten ihmisten katsominen on jollain muotoa miellyttävän pirullisen hauskahkoa.
Näissä piireissä krapula ei kuitenkaan ole este tekemiselle. Siinähän kärsii heh.
Kamat autossa joten surmabiili lähtee edeltä Jyväskylään ja rokkarit tulee perässä omalla kyydillään.
Matka menee kivuttomasti ja Jyväskylään päästään ajoissa. Tosin Lutakossa kävi tälläi hauska juttu. Vastaan tulee talon henkilökunnan joku jäsen: "Teijänkös auto levis matkalle?"
Tästä herää kysymys: "Mitä helvettiä?"
Tilanne oli siis se, että Monareiden käytössä ollut Mersu oli levinnyt matkalle ja tilalle oli lähetetty toinen vastaan. Meilleppä kukaan ei infonnut asiasta mitään hah!
Luppoaika hyötykäyttöön. Keula kohti Pizzeria Mariaa (Ylläri?).
Maha täynnä suunnataan takas Lutakkoon ja piakkoin päästääkin roudaa kamat sisään. Mikä onkin kylläkin maailman helpoin homma tuolla. Kamat autosta, ramppia ylös ja hissiin ja hissistä taas 10:llä askeleella lavalle.
Kamojen kasaamista ja merchitiskin kasaamista. Soundcheck ja ihmettelyä. Tai no niille jotka jäi ihmettelemään. Itse lähdettiin käymään nauttimassa tuopilliset Pub Katseessa.
Ovet aukesi kasilta joten ei siinä kerennyt kuin yhden hörppäsemään ja kiiruhtamaan paitoja myymään.
Jengiä valuu tasaseen sisään ja kauppa käy mukavasti.
Oceanwake rupes tarjoilemaan musaansa siinä ysiltä. Ihan kivaa mättöä vaikka genressään vähän mielikuvituksetonta vaan toisaalta. Hyvä se silti oli ja kiva nyt kun näkikin soiton toisinkuin Turussa kuulin vain.
Moonsorrow aloitti siinä klo23 ja tupa oli täynnä. Hiki haisee ja tunnelma on tiivis. Täydellistä.
Vaikka settilista oli sama kuin kaikilla muillakin keikoilla tässä kuussa, niin voiman tunne puskee vahvasti läpi näistä biiseistä. Yleisö mylvii ja nauttii keikasta. Bändikin näytti riehuvan lavalla ja kaikilla on kivaa!
Taas on kyllä pakko ihmetellä ihmisiä, että minkä v#*¤n takia pitää keikan aikana tulla paitatiskille asioimaan? Ei silloin mistään tule mitään, kun molemmilla on tulpat korvissa ja bändi meuhkaa 107db:ä ilmoille...
Takaisin asiaan.
Jossain välissä keikan aikana tunsin jälleen kerran selkäytimessäni kylmät väreet, kun vaivuin keikan tarjoamaan atmosfääriin ja takaraivossa pyöri myöskin tieto siitä, että minä/me saamme nauttia tästä keikasta vastapainona työtämme kohtaan joka taasen edesauttaa jossain määrin tämänkin tapahtuman tapahtumisen.
Jälleen kerran on pakko sanoa se, että tämä on oikeasti parasta hommaa mitä olen ikinä elämässäni tehnyt ja se, että minulla on mahdollisuus tehdä tätä jatkossakin, niin olen siitä erittäin tyytyväinen.
Keikan jälkeen käivikin sitten jännä juttu. Ville, Janne, Ande ja Kristiin tekivät salaman nopean taikatemppumaisen katoamisen ja poistuivat alueelta...Helsinkiin asti. Ryökäleet.
Janne jaksaa aina reissuilla naureskella: "Dokaatko sä kosaan? Mä en oo ikinä nähny tämmöstä!" ja sitten tilanteen salliessa tekee itse katoamisen haha.
Eipä siinä. Istuskellaan bäkkärillä ja nautitaan elämästä. Tovin kuluttua lähdimmekin porukalla käymään Mustassa Kynnyksessä jossa yhdet juotua totesimme tämän illan olevan melko kuitattu.
Ruokaa ja takasin Lutakkoon. Siellä vielä olut naamariin ja nukkumaan.
Aamulla ihmisistä on aistittavissa krapulaa ja kiertueen päättymisen merkkejä.
Mieli on maassa ja olo ahdistaa. Vaikkakin sain nukuttua tuplat verrattuna Joensuuhun niin väsytti aivan perkeleesti. Eipä siinä auta, ku laittaa vaatteet päälle ja mennä aamupalalle.
Aamun naureskelut ja kohteliaisuudet. Loadout ja kotia kohti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tässä taas perinteinen kiittely. Kiitos Antti, Juuso, Visa, Esa, Matti, Ande ja Moonsorrow sekä Mutsillekkin iso kiitos osallistumisesta Joensuussa.
Reissuun lähtisin näiten jätkien kanssa vaikka samantien jos vain pääsisin. Moonsorrow:n kanssa joudun odottamaan toukokuuhun Steelfesteille, mutta siinä välissäpä pääsen toheltamaan Barren Earthin kanssa huhtikuussa Nosturissa.
Kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti