Keikka jolla minun ei pitänyt työskennellä.
Toisin kävi ja se oli mahtavaa!
Tampereelta selvitty yöllä kotiin ja nukuttu pari tuntia. Nyt on hyvä jatkaa lähteä vaihteeksi Helsinkiin, mutta tällä kertaan työhommiin Barren Earthin kanssa.
Päivä alkaa sillä, että etsitään ilmainen pitkäaikainen parkkipaikka Helsingistä. Helppo homma? No ei välttämättä.
Siitä sitten "nopea" siirtyminen Kampin nurkille etsimään autovuokraamoa. Mahtavintahan tässä oli se, että taksikuski heittää meijät annetun osoitteen kadulle ja sanoo: "tässä se jossai pitäis olla. moro!"
Epeli eikö vain?
Pyöritään siinä sitten Visan kanssa, kuin turistit ja soitellaan managerillekin ja kaikkialle; "missä helvetissä se oikein on?". Loppujenlopuks se löyty, mutta sijainti ei ollut sitten millään looginen.
Seuraava etappi: Etsitään oikea auto ja sitten etsitään Live Nationin toimiston lähettyviltä taas parkkipaikkaa ja sehän se on sprintterillä helppoa? No niinpäniin.
Homma etenee.
Aikataulut kusee ja puhelinlangat soi: "ollaan vähän myöhässä. pyritään olla ottamatta sakkoja".
Yhden treenikämpän kautta Shellille ja siitä toiselle treenikselle.
Minä, Visa, Jón ja Marko sitten lastataan kamat autoon ja kiirehditään Nosturille....Tai niinhän me luultiin...
Keskustahan oli tietenkin tukossa ja minä en Helsingissä nopeasti aina keksi toisia reittejä joten aikataulut venyy ja puhelinlangat soi.
Paikalle päästessä vastassa olikin sitten lauma kaikenkarvaisia hahmoja ja Load In saa alkaa.
Alkopa niin hyvin, että ite olin pakannu auton huonosti ja sain kiipparicasesta päähän. Hyvä!
Kamat sisään, soundcheck ja kaikkea ihmettelyä. Syömistä ja odottelua.
Oceanwake oli illan ensimmäinen artisiti joka on tullut todettua ja helmikuussa Moonsorrow:n keikoikka ihan jees livebändiksi. Red Moon Architect oli illan toinen akti joka lämmitteli myöskin Moonsorrow:ta helmikuussa.
Pääsiäsenpyhä ja torstai. Olin jopa hämmentynyttäkin hämmentyneempi, kun yleisöä oli jopa ehkä 40 ihmistä saapunut paikalle RMA:n aikana. Mitä helvettiä?
Barrenin soittoajan lähestyessä väkeä kuitenkin saapuaa tasaisesti lisää paikalle ja tunnelma paranee.
Keikkahan meni erittäin mukavasti. Bändi näytti nauttivan soitostaan kuten myös yleisöllekkin näytti kelpaavan. Ei nää jätkät näemmä turhaan ole "ammattimuusikoita".
Vaikka foorumeilla ja keskuteluissa Jón jakaa ihmisten mielipiteitä Kotamäen jatkana, on pakko sanoa: en keksi ketään parempaa laulajaa tähän bändiin, kuin Jón.
Älkää lytätkö ennen, kuin olette kuunnelleet levyltä ja nähneet livenä. Jón on erillainen, mutta täyttää nämä kengät.
Keikan jälkeen artistien siirryttyä bäkkärille alkoi minulla ja Visalla sekä Nosturin omilla apukäsillä kamojen kasaus. Eipä tuossa kauaa nokka tuhise kuitenkaan.
Touhun ohella, minulta käydään kysymässä moneen otteeseen, että onko ollut puhetta kuka/ketkä lähtee mukaan tekemään poisroudausta. Vastasin joka kerta: "En tiedä. Ei ole vielä kerennyt juttelemaan asiasta." johon sain aina saman vastausken: "Mä käyn selvittää!"
Heitettiin tavarat Visan ja Ramin kanssa autoon jonka jälkeen menimme bäkkärille ihmettelemään menoa. Siinä samassa minulta kysytään: "Ootteko te nyt ihan oikeesti jätkät varmoja, että te saatte noi kamat hoidettua reenikselle kahdestaa!?!"
Hämmentyneenä tuijotan ihmisiä ja totean vain: "No totta helvetissä saadaan!"
Haasteet ovat aina hauskoja ottaa vastaan ja miksi viedä yksi tai kaksi artistia heidän levyjulkkari-afterpartyist pois?
Avaimet kouraan ja menoks.
Suurin osa kamoista toiselle treenikselle. Auton tankkaus. Kuitti ja toisen treeniksen avaimet kirjekuoreen ja loppujenkamojen kanssa toiselle treenikselle.
Sitten se illan hauskin osuus.
Etsi sprintterille parkkipaikka mahdollisimman läheltä autovuokraamoa Helsingin keskustassa. Heleppoa, ku heinänteko! Juuh....
Auto ruutuun ja avaimet postiluukkuun. Kiitos Helsinki, ei nähä vähään aikaan!
Aivan parasta!
Toisin kävi ja se oli mahtavaa!
Tampereelta selvitty yöllä kotiin ja nukuttu pari tuntia. Nyt on hyvä jatkaa lähteä vaihteeksi Helsinkiin, mutta tällä kertaan työhommiin Barren Earthin kanssa.
Päivä alkaa sillä, että etsitään ilmainen pitkäaikainen parkkipaikka Helsingistä. Helppo homma? No ei välttämättä.
Siitä sitten "nopea" siirtyminen Kampin nurkille etsimään autovuokraamoa. Mahtavintahan tässä oli se, että taksikuski heittää meijät annetun osoitteen kadulle ja sanoo: "tässä se jossai pitäis olla. moro!"
Epeli eikö vain?
Pyöritään siinä sitten Visan kanssa, kuin turistit ja soitellaan managerillekin ja kaikkialle; "missä helvetissä se oikein on?". Loppujenlopuks se löyty, mutta sijainti ei ollut sitten millään looginen.
Seuraava etappi: Etsitään oikea auto ja sitten etsitään Live Nationin toimiston lähettyviltä taas parkkipaikkaa ja sehän se on sprintterillä helppoa? No niinpäniin.
Homma etenee.
Aikataulut kusee ja puhelinlangat soi: "ollaan vähän myöhässä. pyritään olla ottamatta sakkoja".
Yhden treenikämpän kautta Shellille ja siitä toiselle treenikselle.
Minä, Visa, Jón ja Marko sitten lastataan kamat autoon ja kiirehditään Nosturille....Tai niinhän me luultiin...
Keskustahan oli tietenkin tukossa ja minä en Helsingissä nopeasti aina keksi toisia reittejä joten aikataulut venyy ja puhelinlangat soi.
Paikalle päästessä vastassa olikin sitten lauma kaikenkarvaisia hahmoja ja Load In saa alkaa.
Alkopa niin hyvin, että ite olin pakannu auton huonosti ja sain kiipparicasesta päähän. Hyvä!
Kamat sisään, soundcheck ja kaikkea ihmettelyä. Syömistä ja odottelua.
Oceanwake oli illan ensimmäinen artisiti joka on tullut todettua ja helmikuussa Moonsorrow:n keikoikka ihan jees livebändiksi. Red Moon Architect oli illan toinen akti joka lämmitteli myöskin Moonsorrow:ta helmikuussa.
Pääsiäsenpyhä ja torstai. Olin jopa hämmentynyttäkin hämmentyneempi, kun yleisöä oli jopa ehkä 40 ihmistä saapunut paikalle RMA:n aikana. Mitä helvettiä?
Barrenin soittoajan lähestyessä väkeä kuitenkin saapuaa tasaisesti lisää paikalle ja tunnelma paranee.
Keikkahan meni erittäin mukavasti. Bändi näytti nauttivan soitostaan kuten myös yleisöllekkin näytti kelpaavan. Ei nää jätkät näemmä turhaan ole "ammattimuusikoita".
Vaikka foorumeilla ja keskuteluissa Jón jakaa ihmisten mielipiteitä Kotamäen jatkana, on pakko sanoa: en keksi ketään parempaa laulajaa tähän bändiin, kuin Jón.
Älkää lytätkö ennen, kuin olette kuunnelleet levyltä ja nähneet livenä. Jón on erillainen, mutta täyttää nämä kengät.
Keikan jälkeen artistien siirryttyä bäkkärille alkoi minulla ja Visalla sekä Nosturin omilla apukäsillä kamojen kasaus. Eipä tuossa kauaa nokka tuhise kuitenkaan.
Touhun ohella, minulta käydään kysymässä moneen otteeseen, että onko ollut puhetta kuka/ketkä lähtee mukaan tekemään poisroudausta. Vastasin joka kerta: "En tiedä. Ei ole vielä kerennyt juttelemaan asiasta." johon sain aina saman vastausken: "Mä käyn selvittää!"
Heitettiin tavarat Visan ja Ramin kanssa autoon jonka jälkeen menimme bäkkärille ihmettelemään menoa. Siinä samassa minulta kysytään: "Ootteko te nyt ihan oikeesti jätkät varmoja, että te saatte noi kamat hoidettua reenikselle kahdestaa!?!"
Hämmentyneenä tuijotan ihmisiä ja totean vain: "No totta helvetissä saadaan!"
Haasteet ovat aina hauskoja ottaa vastaan ja miksi viedä yksi tai kaksi artistia heidän levyjulkkari-afterpartyist pois?
Avaimet kouraan ja menoks.
Suurin osa kamoista toiselle treenikselle. Auton tankkaus. Kuitti ja toisen treeniksen avaimet kirjekuoreen ja loppujenkamojen kanssa toiselle treenikselle.
Sitten se illan hauskin osuus.
Etsi sprintterille parkkipaikka mahdollisimman läheltä autovuokraamoa Helsingin keskustassa. Heleppoa, ku heinänteko! Juuh....
Auto ruutuun ja avaimet postiluukkuun. Kiitos Helsinki, ei nähä vähään aikaan!
Aivan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti