Myöhässä. Yllätys..
Enpä ollut aikaisemmin käynnyt näillä festeillä, mutta mielenkiinnolla ootellaan mitä siitä tulee!
Harvinaislaatuinen homma sinänsä, kun minun ja Visan ei tarvinnut tehdä muuta, kuin ilmaantua paikalle ja kantaa tavaroita.
Lähettiin siinä viiden pintaa ajelemaan kohti Hyvinkäätä, jotta saatiin paikanpäällä rauhassa myös etsiä festivaalialue.
Paikkahaan löytyi yllättävänkin äkkiä joten auto parkkiin ja sitten paikallistamaan ihmistä joka osaa meitä neuvoa.
Ensimmäisellä yrityksellä toinen neuvoo ja toinen tulee vieree meuhkaa: "teil pitäis olla passit, että saatte olla täällä". Noh niitähän siinä just etittiinkin. Eipä siinä.
Pääportille ja passit haltuun.
Sitten vaan ootellaan, että jätkät saapuu paikalle ja päästään tekemään hommia.
Roudaus hoitui hauskasti pääportin läheltä passikojun ja seinän väliin jäävästä raosta josta mahtui mukavasti juuri ja juuri tavaroiden kanssa. Kukaanhan ei tosin väittänyt tätä hommaa haasteettomaksi haha!
Steelfestin sisälavan tilat olivat ihanteelliset.
Lavan vieressä oli iso tyhjä lattiatila johon sai kasata jo valmiiksi kamat. Tämähän helpotti elämää kummasti, kun Markokin sai kasata rummut siihen jo meno valmiiksi.
Kaikki oli odottavassa vaiheessa joten syömään käy käsky.
Syömisen jälkeen mentiin tarkistamaan backstagetila ja sitten olikin pieni yleiskatsaus festivaaliin kohillaan. Erittäin mukavan oloinen tapahtuma johon voisi ensi vuonna pyrkiä vaikka ihan katsojana.
Tämän jälkeen alkaakin olla aika mennä kasailemaan tavaroita.
Marko pisti sitten hyvän haasteen. "Lavalla olis raiseri tyhjänä joten sä voisit mennä kasaa rummut sinne". Jahas!
Eipä siinä. Visan kanssa katotaan setti, että miten se siihen on rakennettu ja sitten siitä tulikin festin omat apukädet ja pakka oli levällään.
Rummut about kasaan ja hommat jatkuu. Meni ne melkein kohilleen kuitenki!
Keikka alkaa joten siinä sitten pähyillään lavan vieressä.
Itse olen tosin aina keikan aikana pieni ad/hd-tapaus ja pyörin mestoilla ihmettelemässä "onko kaikki kunnos?" "tarviiko joku jotai" "otanpa kuvan tuolta ja vaikka tuolta".
Huomasin, että lavan takavasemmasta reunasta pääsee ovelasti rumpujen viereen, etten näy yleisöön joten sujahdin siitä ottamaan pari kuvaa.
Osuin juuri sopivasti paikalle, kun Marko halusinkin näemmä lisää virveliä omaan monitoriin.Ajoitus loistava.
Soittoaikaa oli tunti ja biisejä oli vain neljä.
Kuullostaa sinänsä jännältä, mutta toisaalta yksi biisi kesti sen puoli tuntia heh.
Keikka meni kokonaisuudessaan helvetin hyvin ja blackmetal-mörököllitkin näyttivät ihan tykkäävän tarjonnasta joten 5/5!
Keikan jälkeen tehtiinkin sitten kamojen purku hemmetinmoisella vauhdilla ja kamat autoon.
Kaikki kasassa, kaikki kunnossa. Keula kohti kotia siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti