lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kepeät mullat.

Nyt mennän keikkahommien ulkopuolella, mutta se on nyt vain näin.

Meidän perheenjäsen Sanna (15.05.2004 - 11.07.2015) lähti tänään koirien Valhallaan.

Olen erittäin eläinrakas ihminen ja meidän perheessä on ollut koira/koiria aina. Kissoja meillä on tällä hetkellä kolme. Kolme on jo vaihtanut maisemia paremmille hiiriapajille.
Lintuja, kaloja ja hamsterikin meillä on ollut. Suosittelen lemmikkejä. Ne on hintansa arvoisia.
Syntyessäni meillä oli kaksi Saksanpaimenkoiraa Ossi ja Ria. Ria oli muistaakseni vuoden vanhempi, kuin minä ja Ossi muutaman kuukauden. Täten olen siis kasvanut koirien kanssa.

Ria lähti koirien Valhallaan ensimäisenä ja Ossi lähti noin vuotta myöhemmin.
Tämän jälkeen perheessämme oli aukko. Meillä ei ollut koiraa.

Isän tutulla taas oli yksi koira liikaa omaan aikaan ja fyysiseen jaksamiseen nähden.
Enter Sanna.

Sannalla oli ikää pari vuotta meille tullessa, mutta niihinkin jo kuului ikäviäkin kokemuksia, kun ensimmäisessä perheessä häntä oli pahoinpidelty ja muutenkin kaltoin kohdeltu.
Jukka taas piti sitten Sannasta erittäin hyvää huolta.

Ensimäisen tapaamineni Sannan kanssa oli jo instat "Tää on meidän perhettä"-kokemus.
Sanna juoksi hirveetä kyytiä ja syliin hypätessä tulikin tassut edellä kasseille.
40+kiloinen Rottweiler tömähtää aika pahasti voin kertoa... Jokatapauksessa tuosta hetkestä asti olin varma, että Sanna on meidän perheen uusi jäsen.

Kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista tuli Sannan kanssa koettua vuosien varrella.

Sanna nukkui pois kotona vakiopaikallaan yön aikana.

Lepää rauhassa kaveri!


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Amorphis @ Tuska 27.06.15

Yllätysten lauantai.

Alunperin minun piti olla Tuskassa tekemässä hommia Spawn From Deceitin kanssa. Syystätaitoisesta hommat ei mennyt suunnitelman mukaan ja heistä ei sitten kuulunut mitään ennenkuin olin jo alueella. Toista tuntia heidän soiton jälkeen.

Havahduin jossainvälissä päivää ja huomasin, että olin saannut viestin.
Musa-Masa joka oli mukana Provinssissa kysyi: "Onko mitään hommia tänään? Kiinnostaisko tulla roudaa Amorphista?"
Tämä on toka kerta, kun Matti on kysynyt minua Amojen matkaan ja tällä kertaan mestari oli suosiollinen. Suihkun kautta Helsinkiin siis.

Hommathan oli jo pääosin kasassa, kun paikalle tulin joten pikkusäläilyä jäi kuitenkin hoideltavaksi.
Sidedropit paikoilleen ja lavakorokkeet siinä samassa. Sitten taas ihmettelemään.

Tämä keikka herätti mielenkiintoani, kun Amot soitti kokonaan "Tales From The Thousand Lakes"-levyn ja toki siihen pari lisäkappaletta.

Keikkahan oli esiintymisen puolesta aika perus-Amoa, mutta homma hoitui ja yleisö tykkäsi.
Itsekkin kelpuutin.

Lyhyesti tällä kertaa.










Lamb Of God @ Tuska 26.06.15

Provinssi rokattu ja kotona käyty kääntymässä. Tuska kutsuu!

Tänä vuonna Tuskassa oli omalta osaltani heikoin tarjonta siltä ajalta, kun olen osallistunut tapahtumaan.
Lamb Of God toki löi "pakko mennä"-vaihteen silmään vaikka rahallisestihan tuo oli ei-niin-järkevä-temppu.

Viime reissu herroilta jäi syystäjatoisesta väliin ja nyt kolme vuotta myöhemmin saatiin LOG korvaamaan tilanne.

Fanilaseilla katsottuna tuo oli pirun kovan keikka.
Muistinpa vain vaihteeksi miksi en pidä ihmistä keikoilla. Suhteellisen ristiriitainen lause muuten tässä blogissa heh.

Keikalla saa ja kuuluu olla fiiliksissä, mutta jos hypit keikalla toisen varpailla ja toinen siirtyy alta pois, niin miten helvetissä sitä päädytään jatkuvasti uudelleen varpaille? Ja jos vihjeenä työnnän sinut sivuun varpailtani, niin onko välttämätön pakko hyppiä takasin? On? Haista sinä sitten p****...

Toinen mikä nakertaa yleisönseassa. Pittisankarit.
Ne pittaa, ketkä pittaa. Ne EI pittaa jotka ei pittaa!
Ei tarvi repiä sinne sekaan. Liityn omasta tahdosta jos haluan. Todnäk en halua.
Ja ne saakelin ninjasankarit. Menkää jonnekkin karatekurssille potkimaan.

Tuli keikkaan kevyt epämieluisuus, kun joku s**tanan shangai-knight-ninjamaster potkas selkään.

Nonniin. Nyt on tuokin saatu mieleltä pois.

Keikka oli juurikin sitä mitä odotin ja fiilis oli helvetin hyvä.
LoG:n jälkeen ei näissä kemuissa ollut katsottavaa. Ihmettelin tovin näkyykö tuttuja ja lähdin hiihtelee.











Rytmihäiriö @ Provinssirock 25.06.15

Pohjanmaa kutsuu jälleen.

Kymmenen pintaa pitäis olla auto noudettuna ja treeniksellä pakkaamassa.
Reissuun lähdön tämän kertainen erillaisuus olikin siinä, kun Helsingistä mukaan lähti valomies-Matti ja Otto.
Ajomatkahan meni rauhallisesti ja kolmen aikaan oltiin sitten Seinäjoella hakemassa passeja.

Auto bäkkärialueelle ja ei muutakuin sitä perinteistä: odottelua ja ihmettelyä.
Ensimmäinen tunti alueella oli silkkaa poukoilua ja ihmettelyä. Sitten päästiinkin pikkuhiljaa kasailemaan kamoja. Siinä ei tunnetusti kauaa kestä.

Otolla oli käynnyt tässä keikkojen välissä idea. Numeroida symbaalitelineet järjestykseen ja merkata varteen oikea korkeus. Tämähän kuullosti korvaani todella hyvältä idealta, kun se nopeuttaa toimintaa kummasti ja pystytään täten kasaamaan rummut vailla Oton läsnäoloa...vaan toisinhan siinä kävi. Idea oli toteutettu vain puoliksi ja sitähän siinä sitten Oton kanssa naureskeltiin siinä.

Kamat on pääosin kasassa joten nyt odotellaan ja ihmetellään, kun Teksti-tv 666 soittaa soittonsa.

Teltta alkoi täyttyä ja tämä enteilee pelkkää hyvä.

Keikan ensimetreistä viimeisiin hatariin askeliin tunnelma oli korkealla.
Bändi nauttii olostaan ja yleisö nauttii jokaisesta soinnusta ja karjahuksesta mikä lavalta tarjotaan.

Meinasi keikalle tulla äkkilopetuskin, kun Janne pinkoili rumpusetin taakse ja astuessaan valotelineen päälle saatiin huomata, että joku ei ollut laittanut lukkoa päälle ja Janne meinas ottaa komean, mutta uhkaavan näköisen kaatumisen. Jollain mystisellä konstilla pysyi kuitenkin pystyssä.

Keikka on ohi. Jätkät menee bäkkärille ja alkaa perinteinen purkuprojekti.
Tällä kertaa tämä projekti meni hämmentävän mukavasti. Itse purin ja paketoin tavaroita Provinssin apukäsien kanssa ja he veivät aina valmiit tavarat autolle jossa Matti otti ne vastaan ja auto pakattiin siinä samalla. Nopein projekti vähään aikaan.

Tämän jälkeen olikin aika sitten mennä syömään ja ihmettelemään festivaalien tarjontaa.
Ruokailu oli päälavan takana ja siinähän esiintyi Elastinen.
En ensisijaisesti haluaisi haukkua ketään artistia tai mitään bändiä, mutta mitä helvettiä oikeasti?!
Mikä tuossa paskassa voi ketään kiinnostaa? Hyhhuh.

Syöty ja palloiltu on. Nyt alkaa se varsinainen projekti.
Etsi kyytiin tulevat ihmiset ja selvittele monen aikaan he olisivat valmiit lähtemään.
Kuskinahan minä voisin määrätä minuutilleen, että monelta lähetään ja kyydissä on kello xx:xx ne jotka haluaa tänään täältä pois.
Itselläni, kun ei yleensä hirveä kiire ole mihinkään, niin tykkään kysellä mielipiteitä ja luoda kanssamatkustajien kanssa yhdessä aikataulun milloinka lähdettäisiin.

Sovittiin porukalla, että lähdettäisin siinä kymmenen kieppeillä. Totuushan oli puolenyön jälkeen. Heh.
Harvinaislaatuinen tilanne tässä reissussa oli myös se, että valomies-Matti oli suostuvainen jakamaan ajovuoroja. Liikkeelle lähtiessä minä sitten hyppäsin apukuskin paikalle.
Että jokin arkinen asia voi välillä tuntua surrealistiselta.

Kotimatka meni erittäin mukavasti kotonahan sitä oltiin taas josku toisten ollessa töissä.