tiistai 4. elokuuta 2015

Rytmihäiriö. LPRHC-fest. 31.07.15

Lappeenranta. Täällä ei tule kylläkään käytyä liikaa. Olikohan elämäni kolmas vai neljäs kerta.

Yhden aikaan piti olla Helsingissä ja kahdelta roudaamassa. Sen jälkeen pitikin lähteä. Vaan eipäs lähdetty sattuneista käytännön syistä. Eipä siinä. Kiire ei ole.

Matka Lappeenrantaa alkaa matkojen tavanomaisella ihmettelyllä ja takaosaston tölkin sihauksilla.
Matkalla ei otettu turhia pysähdyksiä. Ennen Utin abc:tä josta poimittiin kyytiin To/Die/For-yhtyeen vokalisti reissukaveriksi ei vissiin pysähdytty kertaakaan. Tästä enää vajaa tunti.

LPR on aina jännä paikka. Siellä on kaikkea vaikka ei olekkaan.
Pelimestoille löydettiin nopeasti ja siellä ne opastusmysteerit alkoikin. Ensimmäinen järkkäri joka nähdään on hiukkasen noh päihtyneen oloinen ja tämähän herättää huumorin aina.
Lainaus keskustelusta:
Järkkäri: "Ja ajatte vaa tuosta. Siel on portti, mut ei teidän siitä tarvi välittää."
Jokumeistä kommentoi jotain. En muista mitä.
Järkkäri: "Joo. Auton voitte parkkeerata minne vaan. Tuol on bäkkäri ja siel on Viinaa!"
Otto: "Oletkos sinä saannut maistaa sitä viinaa?"
Järkkäri: "Khyllä vaan!!"
Porukka repee tässä kohtaa hitonmoisee nauruun.

Tapahtumahan on rakennettu ja toteutettu DIY-hengessä. Tilanteen vaatiessa joku meni moottorisahan kanssa aina välillä sahaamaan lankkua, lautaa ja levyä ja kävi välillä korjaamassa jotain. Jännän näköstä touhua haha!

Eipä siinä. Kamat kasaan ja odottelemaan. 
Nyt kävikin kämmi! Me ei oltu otettu Jannen varakitaraa messiin. Ongelma, mutta hoidettavissa. Kiitos M.O.R.A.lle lainasta!
Paitamyynti hoitui festivaalialueella, mutta toisin kuin yleensä, niin bändin crewin omasta toimesta. Villen puoliso Aino otti vastuun. Itse jäin lavan lähettyville toimintavalmiuksiin.

Setti lähtee käyntiin ja meininki on loistava.
Yleisö nauttii Surmacoresta ja lavallakin meininki näyttää olevan varsin hyvä.
Yleisösurffareita ja pitti pyörii. Nyt ollaan festari meiningeissä! Hyvä!

Villen kanssa ruvettiin siinä setin puolen välin jälkeen ihmettelemään, että mitäs helvettiä.
Biisei olis viel jäljellä 7, mutta 14minuuttia soittoaikaa? Ei muutakuin infoa bändille.
Loput biisit menikin sitten läpi ilman välispiikkei ja pienesti nopeutetulla temmolla.
Täältä pesee!

Viimeisenä esitettyn kappaleen "Saatana On Herra" aikana päätin käydä huutamassa ei toivottua informaatiota mikrofoniin. Että oli jännää haha!

Keikka loppui vissiin minuutin yli soittoajan. Hyvin ne jätkät tiivisti.

Kamat lavalta ja kasaan. Paitatiski kasaan. Ajattelin käydä syömässä, mutta tarjoilu olikin jo näemmä pääosin loppunut. Enpäs käynnytkään syömässä sitten.

Ennen lähtöä kävin pyörimässä alueella ja näkyihän niitä tuttujakin naamoja siellä.
Ratfacen Jussi oli baarin puolella. Pakko mainostaa, että Ravintola Torvi hoiti baarin tänäkin vuonna näissä kemuissa.

Bäkkärille ihmettelemään ja tohoilemaan. Tovin päästä sitten alkoikin ihmisjahti jälleen.
Jälleen pakko mainita. Tuo sana "ihmisjahti" kuullostaa pahalta, mutta se ei ole paha eikä vittumaista.
Se on ihan mielenkiintoinen prosessi aina. Käyhän se kieltämättä välillä vähän hermoille, kun yrität kasata joukot ja viimeistä metsästäessä joku toinen tekee katoamistempun. Hauskaa se silti on.

Lappeenrannasta piti lähteä siten, että olisi keretty Tulisuudelmaan Mokoman keikalle.
Eli lähtö olisi pitänyt tapahtua viimeistään klo21. Eipä tapahtunutkaan.
Aikataulusta oltiin noin tunti ja jotain myöhässä ja matkallahan pidetään tietenkin kusibreikkei.

Tältä reisuslta jäi mieleen varsinkin se, kun Otto jonglöörasi Gambina-pulloilla. Ei sitäkään ihan joka reissulla näe haha!

Utissa pysähdys ja To/Die/For-miekkonen jää kyydistä. Mukava heppu.
Matka jatkuu kohti Tulisuudelmaa vaikka keikalle ei keretäkkään.

Tulisuudelmalle päästyä osa porukasta tuleekin toiseen tulokseen. Vantaan yökerhoon keikan jälkeen melkein selvinpäin? Ei kiitos.
Osa porukasta jäi ja loput jatkoi matkaa.

Kamat treenikselle. Perhe Sorvali kotiin. Auto takasin hakupaikkaan ja omaan autoon. Janne kotiin ja ei muutakuin oma keula kohti omaa kotia.
Turun reissun tapaan katselen, kun aamuruuhka Helsinkiin päin venyy ja vanuu. Itsehän suunnistan syömisen kautta kotiin ja nauran heille.

Kesä oli niin sanotusti sitten siinä. Vielä oli yksi festarireissu mikä pitäis toteuttaa kaveriporukalla ja sen jälkeen voi todeta festarikauden päättyneen.

Rytmihäiriön kanssa touhutaan seuraavan kerran lokakuussa Tampereella ja Barren Earthin kanssa sitten useampi viikonloppu marras-joulukuussa.

Kiitos ja hei.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti