Jopas nää nyt meinaa unohtua. Luulis silloin, kun keikkoi on vähän, että muistais laittaa nää hetipiakkoin keikan jälkeen. Olin näemmä väärässä.
Talouden emänätä on pitemmän aikaa intoillut Tuomari Nurmion seikkailuja hänen monissa eri muodoissaan. Tuomari Nurmio & Hoe Down Band julkaisi edeltävässä kuussa (muistaakseni) levyn joka soi taloudessamme sitemmin useasti.
Eikä siinä. Vaikka itse en suurimmaksi Nurmio-faniksi rekisteröidy olen sisäistänyt tämän levyn.
Erittäin mukavaa western/country/folk-Nurmiota.
Eikä siinä. Vaikka itse en suurimmaksi Nurmio-faniksi rekisteröidy olen sisäistänyt tämän levyn.
Erittäin mukavaa western/country/folk-Nurmiota.
Tämä oli itselleni ensinmäinen livekokemukseni Tuomari Nurmiosta ja pakko sanoa vaikken tiedäkkään hahmosta loppujenlopuksi paljonkaan, ottaa hän tilan haltuun kunnioitettavasti.
Nöyrä ja samanlainen kaduntallaaja, kuin kuka vain meistä. Kävelee lavalle sikarilaatikosta tehdyn soittimensa kanssa. Tervehtii yleisöä kohteliaasti ja aloittaa show:n.
Keikka liukuu mukavasti eteenpäin ja huomaa kyllä katsoessa, että lavalla on pitkänlinjan soittajia jotka nauttivat soittamisesta. Tämä ei ollut teknistä suorittamista vaan jotain mikä tuli jostain syvemmältä sielusta.
Erittäin miellyttävää katsottavaa.
Tämä tällä kuitattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti