Amorphis 05.11.16 Helsinki, Nosturi

Eclipsen julkaisustakin on jo kerennyt vuosikymmen vierähtämään. Niin se aika vaan piru vie menee.

Nappasin Antin kaveriks ja lähdettiin hoitamaan paitamyyntiä.

Oletuksena oli se, että myytäisiin kaikki hirveellä kiireellä. Eclipse 10th anniversary-rundin avauskeikka ja Helsingissä kaikenikäsille suunnattu keikka. Menihän niitä paitoi varsin mukavasti, mutta monitoiminnalisen illan sekavat järjestelyt häiritsi hommia hyvinkin.

A) Meillä ei ollut käytössä korttikonetta

B) Paitatiski saatiin kasattua myöhässä koska alakerran baarissa oli jotku ritsiäiset tms vauvabileet.

C) Nosen alakerta/narikka-käytävässä oli Amojen jälkeen The Helikoptersit soittamassa Hellacopters-covereita joten heidän kasailut ja soundcheck/pyöriminen hidasti asioita.

D) Kyseinen keikkajärjestely söi potentiaalisia myyntejä, kun asiakkaat kipitteli tiskin ohi.

Keikka oli ihan mukava mitä kerkesin käydä katsomassa ja taisipa tuo olla kuitenkin jopa melko loppuunmyyty tapahtuma.

Näyttihän kaikki siitä nauttivan ja oli meillä Antin kanssa paitatiskilläkin varsin hauskaa.

Hyvä ilta.

Swallow The Sun 15.10.16 Finlandia-Klubi, Lahti

Omituista sanoa tavallaan näin, mutta Swallow The Sunia on aina ilo nähdä vaikka onkin suhteellisen raskasta ja synkkää musiikkia, mutta henkilöinä ovat mitä mainiointa seuraa hengailla.

Kerrankin piti olla keikka, että olen vain katsojana paikalla, mutta bäkkärillä höristessä Juuso sitten kysyi josko voisin kuvata heille Facebookiin yhden biisin.

Totta kai lupauduin tähän vastapainona vieraslistapaikkoihini ja ihmettelin siinä sitten, että miten se toimii. Juuso lupasi hoitaa minulle kaiken valmiiksi. Valittettavasti näin ei keretty tekemään kun loppubändi aloitti seuraavan biisin kun Juuso vielä valmisteli asioita.

Hän sitten lätkäsi minulle padin kouraan ja sanoi vaan "mee faceen ja rupee kuvaa!"

Eihän se laite ollut edes netissä! Nopee joku nettiyhteys kehiin ja sitten facesta etsimään "live-stream"-nappula. Se sitten löytyi pienellä etsinnällä kuitenkin ajoissa ja pääsin kuvaamaan kappaletta.

Noin puolessavälissä kappaletta huomasin face-kommenteista, että kuvasin sen sitten vinossa. Käänsin kameran ja kuvasin lopun sitten oikeinpäin. Näitä sattuu.

Helvetin hyvä keikka oli jälleen heiltä ja varsin mukava ilta kaikinpuolin!

Rytmihäiriö 08.10.16 Lappeenranta, Old Cock

Tuttu auto alla ja kaikilla hyvä meininki lähtiessä. Nyt on aika spurgujen viimeiselle syysmarssille ennen katkoa.

Ajomatka Lappeenrantaan meni siinä missä mikä tahansa muukin matka. Musaa kuunnellessa ja vaihtuvia maisemia ihmetellessä.

Saavuttiin keikkapaikalle ja ruvettiin selvittämään, että misä kannetaan kamat sisään jne asioita.

Meille näytettiin takaovea ja kävinpä siirtämässä auton siihen sitten lähettyville.

Kamat sisään ja kasaan. Touhutaan siinä oma aikamme ja päätänpä lähteä siirtämään auton kuvan osoittamasta paikasta sivuun jotta takapihan saa taas läpiajoon ja muitenkin käyttöön.

Tai niinhän sitä olisi kuvitellut...

Virta-avain ei käänny joten ihmettelen, että onko rattilukko päällä. Teen siinä kaikkeni saadakseni rattilukon auki. Eipä toimi. Mitähän viddulaista?

Soittelen sitten tutuille ja auton omistajalle. Ruvetaan siinä sitten miettimään. "Kokeiles tätä ja kokeiles tota ja kokeiles muuten sitä" ja sitä rumbaa jatkui sitten tuntitolkulla.

Mikään ei toimi. Mitä kävi?

Muutaman tunnin kuluttua auton omistaja tilasi Falckilta huoltomiehen joka tuli ihmettelemään ja hänkin totesi hetken päästä, että ei voi tehdä autolle siinä tilanteessa mitään.

Voi vittu. Mitäs nytten? Lauantai ja kello on 22:30 tms. Seuraavana aamuna pitäis saada 5 ihmistä ja backline takas Helsinkiin.

Palataanapa takaisin keikkaan hetkeksi.

Lämppäribändit hoiteli hommaansa ja soitteli menee. Ihan tiukkaa settiä aina välissä mutta sen verta on vielä materiaalissa varaa kasvaa, että en heti lähtis keulimaan heidän kengissä. Jatkakaan vain. Hyvä siitä vielä tulee!

Rytmiksen keikka alkaa sovittuun aikaan ja Old Cock on mukavan täys ja porukalla on kova meno päällä. Nautin siinä itsekkin keikkaa lavansivusta semi-off-dutyna, kun paitamyynti hoitui paikallisten puolesta ja Ville oli stageleftissä kitaramaailman kanssa.

Helvetin hyvä meno ja kaikilla näyttää olevan varsin hyvä meno.

Aamulla sitten palattiin todellisuuteen. Millä helvetillä me ollaa menos täältä pois?

Falckilta käy ukko hakee avaimet ja käy ihmettelemässä autoa. Toteaa hetken kuluttua "Ette te tällä lähde tänään mihinkään" mutta syy on vieläkin epäselvä.

Onneks saatiin heiltä sitten vara-paku lainaan, mutta osa joutu turvautumaan julkiseen liikenteeseen kotiinpaluunsa kanssa.

Auton ongelmakin selvisi parin päivän päästä. Siihen oli keväällä vaihdettu uusi lukkopesä, mutta huollon yhteydessä joku oli unohtanut reksiteröidä sen avaimen siihen virtalukkoon. Toimii näemmä ja kuulemma minuuteista kuukausiin ilman sitä rekisteröintiä ja tästä johtuen se vain lakkasi sitten toimimasta juuri tuolla hetkellä. Siinä oli jollekkin huoltofirmalle kallis moka.

Tästä reissusta jäikin sitten jälkeenpäin hämmentyneet tunnelmat siinä mielessä, että vaikka kaikki näytti ja vaikutti olevan hyvin ja kaikki näytti olevan hauskaa, niin noin viikkoa myöhemmin Otto ilmoitti facebookissa lopettaneensa uransa Rytmihäiriön rumpalina.

Perustajajäsen joka ollut bändissä 1988-92/1999-2016 lähti tuostanoinvain kävelemään vedoten henkilökohtaisiin syihin.

Parempihan se on jatkaa toisissa kuvioissa jos oma sydän niin sanoo. Kaikkea hyvää Otolle jatkoon ja varmasti tullaan vielä törmäämään kuvioissa. Helvetin iso kiitos 2008-2016 väliltä niiltä 82:lta keikalta jotka koettiin yhdessä.

Tästä jatketaan kun jatketaan.

Rytmihäiriö 01.10.16 Gong, Turku

Lähettiin Turkuun vajaalla kyydillä ja perinteisesti myöhässä. Sovitussa lähtöpisteessä ei ollut sovittuun aikaan vielä ketään. Perus. Haha!

Lähdettiin matkaan ja saavuttiin Turkuun melkein ajoissa. Eipä muuta kuin kamat sisään ja kasaan.

Gongin (ent. Klubi) huono puoli on kyllä ne saataan rappuset. Niitä on varmaan joku 7 miljoonaa ja se rappukäytävä on ihan perseestä varsinkin keikan jälkeen.

Tämän illan paitabisneskin oli hauskahkoa, kun eiliseltä bäkkärin keikalta jäi jopa 2 paitaa, 1 rannenauha ja 3 lippistä sekä läjä levyi. Myin niistä melkein kaikki ennen Rytmiksen keikan alkua joten kiska kiinni ja lavan sivuun ihmettelemään.

Turussa on lähestulkoon aina mukavaa olla keikkareissussa.

Hommat toimii noin pääsääntöisesti aina hyvin ja ajallaan ilman suurempia ongelmia paitsi mitä nyt välillä sähköt paukkuu tms tavaraa hukassa.

Lämppäribändi hoiti hommansa mutta palautetta lähtee monellakin tapaa. Ne tietää ketkä tietää. Homma ei menny nyt ihan sääntöjen mukaan tavallaan.

Rytmiksen aloitus venyi edellä mainituista syistä ja ymmärryskatkoista johtuen miksaaja pyöritti intron varmaan 10 kertaa putkeen. Lavalle käveltiin loppujenlopuksi pimeässä ja hiljaisuudessa. Tai no yleisö kyllä piti ääntä, mutta introahan ei enään halunnut kuulla kukaan siinä kohtaa heh.

Keikka soljuu eteenpäin ja voin vain sanoa, että tästä minä nautin.

Lavalla on hyvä meno ja yleisössä on helvetin hyvä meno. Kaikilla on hauskaa.

Rytmihäiriö 30.09.16 Bar Bäkkäri, Helsinki

Jälleen Bar Bäkkärillä. Viimeeksi olin täällä aikaisemmin tänä vuonna Profane Omenin messissä.

Rytmihäiriön kanssa liikkeellä pitkästä aikaa ja tuntuu hyvältä.

Odotan keikkaa ihan mielenkiinnolla siinä määrin, että minkä verran porukkaa raahaantuu paikalle ja paljonkohan myyn illan aikana.

Ensinmäinen bändi menee ohi kun ollaan toisaalla syömässä. Saavun viime minuuteilla ja salissa on pari kourallista kansaa paikalla. Mietityttää.

Seuraava bändi murjoo menemään ja porukkaa valuu paikalle lisää pikkuhiljaa.

Väkeä lappaa mukavaan tahtiin mestoille ja myyntikamakin hupenee mukavasti. Kuninkaan merchituoli oli ansaittu tälle illalle.

Tässä keikassa oli kyllä siinä mielessä poikkeuksellista, että tiettyjen asioiden hoitaminen oli aivan perseestä.

Bändillä oli jotain vääntöä henkilökunnan kanssa ja itsellänikin oli omat ongelmat.

Parhaimmistoa oli kun lähdin hakemaan tiskiltä vettä lavalle. Myyjä osoittaa sormellaan pieniä laseja jotka vetää sen 2dl nestettä. Kyselen josko saisi vaikka selän takana olevia lasituoppeja kun pitäisi tosiaan pitää artistit lavalla nesteytettynä. Laseille oli kuulemma parempaa käyttöä...?

Juoksin alakerran baariin kysymään jos saisin heiltä tuopeissa vettä. Sain tasan 4 tuoppia. Huraa.

Keikka alkaa ja porukka näyttää nauttivan. Sali oli lähes tulkoon täyteen ammuttu.

Keikan aikana Ville laittaa viestiä jos saisin haettua bändille lisää juotavaa bäkkäriltä, kun hän ei lavan sivusta päässyt mihinkään.

Lähdin hakemaan ja juomien kanssa mietin lavan toisessa sivussa, että helvetilläkös minä nyt tuonne näiten kanssa pääsen?

Vastaus: eturivistä ohi ja lavan läpi. Mielenkiintoista väistellä soittajia kesken biisin, asetella juomia paikoilleen ja tasapainoilla siinä itsekseen.

Jäin täten jumii lavan sivuun itsekkin, mutta mikäs siinä. Oli helvetin mukavaa vaihteeksi katsella keikkaa siitä näkökulmasta.

Moonsorrow 06.08.16 Porispere

Tässä oli sinänsä harvinaislaatuinen keikka, että ei rehellisesti sanottuna jäännyt ihan hirveästi muistoja mieleen.

Paikanpäällä päästyä oli perusihmettelyt ja haahuilut ja eipä aikaakaan, kun alkoi tavaroiden siirtely ja valmistelu.

Porispere on tapahtuna varsin mieluisalla paikalla ja mieluisasti järjestetty, mutta omaan mieleen tapahtuman musiikillinen laajuus on nykyään vähän liian laaja. Kaija Koon jälkeen Moonsorrow.

Keikka meni muuten aivan sujuvasti paitsi, että Front Of Houselle ilmaantui odottamattomia ongelmia joita sen hetkinen lokaali FOH-vastaava ei osannut korjata. Kädet ilmaan nostaen hävisi miksauskopista kuulemma.

Keikan jälkeen hengailtiin alueella viimeiseen asti ja vältettiin lokaali yöelämä.

Aamuyön horinoissa miksaajamme Jussi naureskeli "Eihän tää Pori oo niin paha paikka, ku kaikki väittää" johon ei voinnu muuta sanoa kuin "Et nähny kyllä tänäään mitään. Tultiin suoraan hotellille ja siitä tänne ja täältä takas hotelliin. Vältettiin lokaalien kanssa kanssakäyminen kokonaan" johon Jussi pienen miettimisen jälkeen tokaisi "Totta muuten! Seuraavalla kerralla siis!"

Utelias mies!

Moonsorrow 17.07.16 Ilosaarirock, Joensuu

Harvassa reissussa on ollut näin paljon yllättäviä hetkiä kuin tässä,

Minä, Janne, Marko ja Mitja tulimme Helsingistä. Markus tuli Kuopion suunnasta ja Villen piti tulla Porista Tampereen kautta Jussin kera. Toisin kävi.

Lähdin aamulla Lahdesta kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää oletuksella, että saan oikean auton heti alkuun. Olin autovuokraamon luukulla heti heidän avatessa ja sain paperit ja avaimet.

Papereita katsellessani jäin jo raapimaan päätäni, kun katsoin sanan "minibussi".

Pihalla selvisi sitten fakta, että meille oli vuokrattu 1+8 paikkainen minibussi. Eihän siihen mahdu backline ja soittokuntaa millään. Ensinmäinen kusinen tilanne.

Soittelen Villen kanssa asiasta ja neuvottelen. Menen tiskille takasin neuvottelemaan. Soittelen Markolle. Säädetään.

Homma kääntyi sitten niin, että saatiin minibussin lisäksi 1+2 paikkainen paku. Marko ajoi oman autonsa lentokentälle ja vaihtoi minibussiin. Minä hyppäsin pakun rattiin. Tästähän naurettiin myöhemmin.

Treeniksellä oltiin miltein tunti aikataulusta myöhässä. Kamat äkkiä autoon ja karavaani kulkee kohti Joensuuta.

Marko, Mitja ja Janne kulki minibussissa ja minä perässä pakulla. Lähdin Lahdesta vähän turhankin rivakasti ja unohdin ottaa levyjä mukaan. Minulla oli vain mp3 ja aux-piuha. Vaan autossa ei ollut kummallekkaan paikkaa. Mietippä hetki sitä. Radiokin toimi noin kolmasosan matkasta. Vähän oli tylsä meno matka.

Menomatkalla meille sitten selvisikin hauska juttu. Ville oli Tampereella mutta Jussia ei saatu kiinni. Elikkäs miksaaja ja kuski puuttuu? Tästä alkoi aikamoinen soittorumba ja selvittely. Deadline meni umpeen ja Ville selvitteli jatkoliikkumisia. Korpiklaanin Jarkko tarjoutui ajamaan Villen Jyväskylään josta sitten Paukku joka on toiminut vuosia Korpiklaanin miksaajana ottaisi Villen kyytiin sekä hoitaisi miksauksen keikalla. Iso kiitos tässä kohtaa Paukulle kun lähti mukaan täysin kylmiltään 3 tunnin varoajalla miksaamaan materiaalia mitä ei ollut vissiin edes vielä kuunnellut nuottiakaan.

Noin 30 kilometriä Ilosaaresta pysähdyimme hakemaan kahvia ja leipää. Autoista noustessamme Marko, Mitja ja Janne nauroi niin saatanasti. He olivat miettineet, että miksi Marko haki itselleen minibussin ja jätti oman autonsa kalliiseen lentokenttäparkkiin kun olisi voinnut tehdä tuon ajon yhtä hyvin omalla autollaan. Hyvä pointti kieltämättä.

Saavuttiin paikalle mutta vielä ei ollut ongelmat loppuneet. Ei meinaan meinattu löytää sisäänpääsyä alueelle. Villen tyttöystävä Aino oli jo onneksi paikalla joten pienen ohjeistuksen myötä pääsimme sisään. Hetken hengähdys ja asioiden ihmettely ja kotvasen kuluttua olimmekin kaikki paikalla.

Tässä kohtaa hujahdin kurkkaamaan Amorphista ja Paradise Lostia sekä selvittämään merchandise-asioita. Jos näet ihmisen jolla on "Ilosaarirock Staff"-paita ja kaulassa lappu jossa lukee "Sales", niin olettaisi hänen tietävän myyntikojuista. Kysyin häneltä paitamyyntiteltasta ja vastaus oli "Jaa emmie tiiä missä se on". Voi nyt vi**u. Sit päätäpahkaa ympäri aluetta kunnes löysin kojun.

Tästä suoraan kasaamaan kamoja.

Moonsorrow:lle oli varattu sama soittoslotti kuin Cheekille joten nyt oli aika täräyttää mustan puhuvat tarinat ilmoille niin maan perkeleen kovaa, että jää tuo chekkonen jalkoihin.

Olin tällä keikalla myöskin ihmettelemässä Mitjan kitarakamoja ja ensinmäisen kappaleen aikana hänen pedaalilauta sanoi sopimuksensa irti. Voi viturankuustoista. Kiva kyykkiä lavalla ja miettiä "mikä v***u tota masiinaa vaivaa?!" samalla, kun Mitjan pitäisi saadaa siitä ääntä pihalle keikan sujumiseksi. Saatiin se jotenkuten toimimaan ja loppukeikka meni ihan vailla suurempia murheita.

Keikan jälkeen tehtiin nopea purku ja lastaus. Tässä kohtaa ajattelin että olisi loistava hetki syödä niin jaksaa ajaa yötämyöten...vaan väärässä olin...

Epähuomiossani en ollut katsonut, että ruokapassin voimassaolo päätyi klo21 ja kellohan oli jo 23:jotain... Alueella kaikki kojut on jo sulkeutumassa illalta. Hirveällä kiireellä etsin jotain syötävää ja löysinkin pizzakojun. Pizzat oli kasattu uunin päälle varmaan toista tuntia sitten joten oli aika haalea ja kuiva käntty. Menihän se pahimpaan nälkään.

Loput kamat kyytiin ja karavaani kohti Helsinkiä.

Ville ja Aino liittyi minibussin seurueeseen ja minä jatkoin pakussa yksin. Matka oli aika pitkä ja raskas mutta jumalauta tuntu hyvältä päästä kotiin.

09.07.16 Jalometalli

Oulu ja Jalometalli. Kolmas kerta Oulussa keikkareissulla. Eka kerta Jalometallissa.

Illan lineup oli lähtökohtasesti ihan miellyttävä, että Swallow The Sun ja Anthrax osui samalle päivälle ja sellasella aikataululla että kerkes kattoo molemmat myös.

Lähettiin aamusta ajamaan kohti Oulua ja oltiin mestoilla joskus milloinpitikin.

Nopee checkin hotellilla ja siitä sitten festarialueelle pyörimään. Alue vaikutti oikein mukavalta ja sitähän se olikin. Toki ruokailumahdollisuudet oli alueella aika pienet ja muutamissa asioissa olisi ollut mielestäni parantamisen varaa, mutta kelpashan tuo!

Wolfheartin soitellessa oli meidän aika kasailla kamoi ja samaan aikaan Moonsorrow-dokkarin kuvaajaryhmä seurasi meitä ja meidän touhua. Hämmentävää ja ahdistavaa juosta kameraa karkuu.

Hirvee hulinajatohina. Miljoona asiaa tapahtuu ja kaikki pakkautui yhdeksi harmaaksi pilveksi. Muistikuvat on ?

Pitkin päivää mietin: "Siistiä jakaa bäkkäri Anthraxin kanssa. Josko sais vaikka yhteiskuvan tai edes vähä rupatella jätkien kanssa."

Paskanmarjat. Olen aina pitänyt Anthraxia haastattelujen ja dokkarien yms juttujen perusteella "laid back", jalat maassa-tyyppeinä jotka olis pyöriny bäkkäril ja ollu sosiaalisia yms.

Todellisuus oli hämmentävän kauakana tuosta kuvasta.

Tyypit tuotiin hotellilta pakulla bäkkärille ja kuljetettiin autolla lavan sivulle ja keikan jälkeen heti lavan sivusta autolla bäkkärille. Bäkkäriltä olisi kävellyt lavalle noin 30metriä. Tämä piti siis kuljettaa pidemmän kierron kautta autolla.

Bäkkärihän piti myös käytännössä melkein tyhjentää että heillä olisi tilaa ja rauhaa.

Laid back my ass. Among The Living on vieläkin kova levy mutta haistakoon paskan. Sori vaan.

Back to Moonsorrow.

Kamat lavalle. Nopeet tarkistelut että kaikki toimii ja siitä sitten estradi jälleen pakana metallin herroille. Bändi näyttää jälleen lavalla, että mistä tuulee ja pohjoisen kansa nauttii.

Tampereen reissulta otin vaihteeksi uuden opin ja toin jo keikan alussa mukanani lavansivuun kaljaa yms juomia. Tällä kertaa olin nopein juomateknikko. Marko huikkasi jonkin biisin aikana, että haluaisi kaljaa lisää. Oli hauska huomata artistin hämmentynyt ilme kun ei ollut päätään kerennyt kunnolla pois kääntämään kun olin jo kaljan kanssa vieressä.

Monarit näytti jälleen, että ketkä määrää. Keikka oli kokonaisuutena jälleen niin helvetin hieno että ei voi kun ihmetellä.

Nopea kamojen purku ja pakkaus sekä lastaus. Siitä sitten helvetin kyytiä alueelle katsomaan Swallow The Sunia.

Niin synkkää ja niin epätoivosta, mutta silti niin hyvää. Oli jopa ehkä yksi omia suosikkikeikkojani heiltä mitä olen nähnyt. Aivan helvetin tiukka setti.

Siitä sitten tovi aikaa eteenpäin ja päälavalle kipusikin tämä odotettu Amerikan ihme: Anthrax.

Vahvalla touchilla mentiin, mutta ammattimainen "suoritettaas nyt tää keikka taas alta"-tyyli paistoi läpi. Keikassa ei ollut sinänsä mitään erikoisempaa tunnelmaa eikä muutenkaan mitään mieleenjäävää. Herrat kirjaimellisesti kävi vain suorittamassa. Jotenkin hankala uskoa, että olisivat suuremmin nauttineet edes. Tiedä siitä sitten.

Keikan jälkeen olikin sitten perusmeno. Bäkkärillä kökittiin niin viimeiseen asti kuin olla ja voi ja siitä sitten hotellille. Tai pikemminkin baariin.

Jatkovaihtoehtona oli Hevimesta ja Mokoman keikka. Mokoma vissiin veti tuolla jonkun erikoiskeikan jossa setti painoittui vissiin nopeampaan tuotantoon. Noh. Hevimesta oli niin saakelin täys että mentiin kadun toiselle puolelle...karaokeabaariin.

Ovella meinas tulla jo stoppi kun kävi ilmi, että sisään maksaa x-euroa. Noh...Maksettiin itsemme sisään ja menin tiskille ja tilasin kaljan. Kalja oli sen verta hintava, että jäi se ilta todella lyhyeksi. Yksi kallis ja keskivertoa paskemmalle maistuva olvi naamariin ja pizzan kautta nukkumaan.

Aamulla olikin sitten aikainen lähtö ja jumalan kiire. Oulusta lähtö oli 08 ja minun piti olla Lahdessa töissä klo16. Otettaan tähän huomioon vielä, että minun piti kiertää Helsingissä useammassa paikassa ja palauttaa autokin taas aivan väärään suuntaan.

Tukka putkella vedettiin mutta jumalaut, että oli hauskaa taas. Töissä odottikin sitten iso lautasellin juhlista jäänneitä herkkuja. Kyllä kelepas