Universumin Gangsterit. Räp. Minä. Nyt on yhdistelmä omituinen.
Pohjustetaanpa hommaa. UG:ssa esiintyy henkilö johon tutustuin työharjottelussa ja toveroiduimme lyhyessä ajassa ja hän myös jätti moneen muuhunkin henkilöön lähtemättömän vaikutuksen työpaikassamme. Elikkäs lähdettiin työporukalla katsomaan support mielessä hänen keikkaa.
Tunnustus: heillä on oikeasti hyviä biisei jopa!
Suunnattiin alkuperäisten infojen perusteella tirraan klo23. Sitten saadaankin info, että showtime 0030. KIITTI! No ei haha! Työporukalla siinä sitten istuttiin iltaa ja jauhettiin paskaa.
UG kipuaa lavalle ja tirra oli loppuunmyyty jopa. Elämäni ensinmäinen loppuunmyyty räppikeikka.
Pakko se on vain myöntää, että tyypit hoiti homman helvetin hyvin kotiin.
En pidä pahemmin räpistä, mutta kyllä nyt vietiin miestä mukana ja olo oli letkeä.
Hemmetin hyvä.
perjantai 29. huhtikuuta 2016
09.04. Profane Omen. Arvid, Orimattila.
Orimattilassa keikkareissussa. Mitähä v*ttua nyt taas!?
Profane Omenin kotikenttäkeikka ja pieni muotoisen Suomirundin vika keikka.
Nyt ollaan oikeasti jännän äärellä.
Keikkapaikka oli kooltaan yllättävänkin kokoinen ja asiallisen näköinen mesta. Bäkkärinä toimi baarin saunatila jota vuokrataan asiakkaille ja firmoille yms käyttöön eli helvetin hyvät tilat. Edellisillan hesan keikkaan verrattuna viis tähteä esim.
Ruoka oli myöskin perusravintola osastolta parempi mitä olisin uskaltanut olettaa ja kyllä kelpasi.
Paskat läpät lentää ja kaikilla on hauskaa.
Nyt on pakko kyllä oikeasti kehua tätä sakkia. Meikäläinen tempastiin periaatteessa aivan puskista hommaan mukaan ja edellispäivän nopeiden tutustumisten jälkeen oli tunnelma sellainen kuin olisin aina ollut heidän mukana. Voin sanoa ihan hyvin, että lähden toistekkin näiden jätkien kanssa reissuun jos kelpuuttavat.
Keikan alkamista jouduttiin syistä siirtämään. En avaa tätä keissiä nyt enempää. Ne tietää ketkä tietää. Sori.
PO kipuaa lavalle ja kyllä huomaa, että ollaan kotikentällä. Meininki oli perkelen hyvä alusta loppuun ja kaikilla oli hauskaa.
Orimattila yllätti kerrankin positiivisesti.
Lahteuduttuamme lähdimme Viljamin kanssa treenikseltä kävelemään kotia kohti. Oli jotenkin hyvin jopa koskettava hetki kävellä aivan helvetin väsyneenä, pienessä humalassa 06:30 usvaisessa ratapihassa kotiin. Henkiset jutut on jänniä.
Kiitos Profane Omen! Lähden varmasti jatkossakin jos näin hauskoi reissun on toistekkin tarjolla!
Profane Omenin kotikenttäkeikka ja pieni muotoisen Suomirundin vika keikka.
Nyt ollaan oikeasti jännän äärellä.
Keikkapaikka oli kooltaan yllättävänkin kokoinen ja asiallisen näköinen mesta. Bäkkärinä toimi baarin saunatila jota vuokrataan asiakkaille ja firmoille yms käyttöön eli helvetin hyvät tilat. Edellisillan hesan keikkaan verrattuna viis tähteä esim.
Ruoka oli myöskin perusravintola osastolta parempi mitä olisin uskaltanut olettaa ja kyllä kelpasi.
Paskat läpät lentää ja kaikilla on hauskaa.
Nyt on pakko kyllä oikeasti kehua tätä sakkia. Meikäläinen tempastiin periaatteessa aivan puskista hommaan mukaan ja edellispäivän nopeiden tutustumisten jälkeen oli tunnelma sellainen kuin olisin aina ollut heidän mukana. Voin sanoa ihan hyvin, että lähden toistekkin näiden jätkien kanssa reissuun jos kelpuuttavat.
Keikan alkamista jouduttiin syistä siirtämään. En avaa tätä keissiä nyt enempää. Ne tietää ketkä tietää. Sori.
PO kipuaa lavalle ja kyllä huomaa, että ollaan kotikentällä. Meininki oli perkelen hyvä alusta loppuun ja kaikilla oli hauskaa.
Orimattila yllätti kerrankin positiivisesti.
Lahteuduttuamme lähdimme Viljamin kanssa treenikseltä kävelemään kotia kohti. Oli jotenkin hyvin jopa koskettava hetki kävellä aivan helvetin väsyneenä, pienessä humalassa 06:30 usvaisessa ratapihassa kotiin. Henkiset jutut on jänniä.
Kiitos Profane Omen! Lähden varmasti jatkossakin jos näin hauskoi reissun on toistekkin tarjolla!
08.04. Profane Omen bäkkäri, Helsinki
Kömpelö alku mutta tästä lähtee.
Olin sovittuun aikaan melkein sovitussa paikassa. Tiesin about missä PO:n treenikämppä on mutta en ollut kuitenkaan satavarma. Olin väärällä puolella rakennusta jopa.
Samuli soitti ja sanoi missä mennään. Menin oikeaan paikkaan ja kiersin väärän talon vielä ympäri. Sitten bongasimmekin porukalla toisemme ja siitä sitten.
Lähes kaikki PO:n jätkät oli jo entuudestaan jossainmäärin tuttuja mutta silti 4/6 niin ei oltu koskaan sanottu käsipäivää. Tilanne korjattiin ja suunnattiin Torven edustalle ottamaan kyytiin viimeisetkin.
Helsingissä oltiin aikataulun mukaisesti ja tehtiin ripeä loadin ja sitten alkoi se ihana ihmettely. Ollaan Helsingin keskustassa ja pitäisi saada sprintteri parkkiin mielellään ilmaiseksi. Helppo homma... Paikka löytyi mutta maksullisena. Ei siinä.
Soundcheckin jälkeen porukka jakaantui ja käytiin syömässä. Itse jäin porukkaan joka meni syömään thai-ruokaa ja voi tervejahei, että oli muuten hyvät safkat!
Vaikka keikka oli viikonlopun tatuointimessujen viralliset jatkot, niin puolet juhlijoista tuli noin tunti ennen pilkkua paikalle. Hämmentävän fiksua sanoisin.
Lämppäribändistä en nähnyt valitettavasti vilaustakaan enkä kuulemani perusteellla muista sitäkään vähään.
PO otti lavan haltuun ja paikalle saapuneen yleisömäärän myöskin.
Pakko se on kyllä myöntää, että jätkät vetää livenä ihan helvetin hyvällä meiningillä ja saa menoon jopa sitä aitoa rock 'n' roll-shown tuntua. Se on nykyään tietyllä tapaa jopa harvinaista!
Helvetin hauska reissu oli tää hesa-case. Seuraanana käydäänkin Orimattilassa...
07.04. Profane Omen PikkuHanhessa
Tässä olikin vähän sellainen yllätysten ilta.
Menin kaupungille moikkaaman kavereita. Sitten liityin työkavereiden seuraan ja sitten olinkin katsomassa Pikku-Hanhessa Profane Omenin akustista keikkaa.
Viime PikkuHanhi keikasta oli jo aikaa ja nyt oli puitteet saatu hyvään kondikseen siellä.
Yleisöäkin oli saapunut paikalle varsin mukavasti.
Keikkahan oli hauska kokemus ja siinä kävikin hauska juttu.
Oltiin oltu sisällä ehkä noin 5min kun Jules oli jo värvännyt minut viikonlopuksi heille keikkakuskiksi. Ei ollut muutakaan tekemistä niin helvetti miksipä ei!?
Menin kaupungille moikkaaman kavereita. Sitten liityin työkavereiden seuraan ja sitten olinkin katsomassa Pikku-Hanhessa Profane Omenin akustista keikkaa.
Viime PikkuHanhi keikasta oli jo aikaa ja nyt oli puitteet saatu hyvään kondikseen siellä.
Yleisöäkin oli saapunut paikalle varsin mukavasti.
Keikkahan oli hauska kokemus ja siinä kävikin hauska juttu.
Oltiin oltu sisällä ehkä noin 5min kun Jules oli jo värvännyt minut viikonlopuksi heille keikkakuskiksi. Ei ollut muutakaan tekemistä niin helvetti miksipä ei!?
01.04. Moonsorrow - Jumalten Aika album release. Virgin Oil Co, Helsinki.
Kevyt stressi päällä. Levyjulkkarikeikka Moonsorrow'lta Helsingissä ja meikäläinen myymässä paitoja. Vaikka olenkin tehnyt näitä hommia jo pari vuotta niin jumalaut se stressi yllättää aina.
Antti, Juuso ja Saksalaisvahvistus Julia lähti mukaan apureiks.
Perusmeininki. Mennään Helsinkiin, etsitään vuokrapaku, haetaan soittokamat treenikselt ja mennään keikkapaikalle. Viriginissä roudaaminen on ristiriitainen. Nopea ja mukavahko, mutta ahdas ja ärsyttävä.
Kamppeet herroille ja pikaista ihmetellyä ja tervehdykset. Sitten paitalaatikoiden kimppuun.
Laatikot tuli pääosin suoraan valmistajalta joten helppo homma sinänsä.
Ovet aukesi klo22 ja paitatiski oli auki 02:30 asti. Tuossa ajassa tahkottiin Antin kanssa enemmän rahaa, kuin ikinä olen aikaisemmin paitamyynnissä tehnyt. Summia huutelematta voin sanoa vain, että huhhuh ja hui helvetti.
Alghazanth oli lämppäämässä ja hoiti pestinsä ihan hyvin vaikka musa ei ollut oma juttuni todellakaan. Jo heidän aikana alkoi sali olemaan lähes tulkoon täysi ja jonoa riitti ulkona silti vielä.
Moonsorrow kun otti lavan haltuun niin tuntui kun koko paikka oli levinnyt käsiin.
Keikka alkoi Jumalten ajan nimikkokappaleella ja kuoro-osuudet kun lähti, niin tervejamoi!
Kyllä siinä taas sai miettiä mihin asti on fanipoika päässyt.
Yleisö lähti mukaan heti alusta ja antoi kaikkensa. Heille tarjottiin miltein kaksi tuntia jälleen ukkosta ja myrskyä. Kaikesta huolimatta he jäivät kaipaaman lisää! Minäkin jäin!
Bändillä oli uudet biisit jo hyvin hallussa sekä valomiehellä oli valoshow hyvin rakennettu.
Esimerkiksi Pimeä aikana he soittivat pimeässä. Yleisö oli pimeässä. Yksinkertainen pieni asia, mutta jumalauta kun oli silti näyttävä ja hieno juttu.
Isoimman osan keikasta vietin paitatiskillä ja bändin soittaessakin siinä riitti silti hirveästi vilskettä.
Ne muutamat kerrat kun Antin kanssa tehtiin vuorotteluja ja kävin katsomassa keikkaa parvelta, yleisön seasta sieltäjatäältä sekä lavansivusta, niin ei voi kun olla onnellinen ja häkeltynyt.
Se tunne kun katsot vain jo siitä lavan sivulta, kun bändi soittaa ja yleisö laulaa ja heiluttaa nyrkkejään ilmassa tai taputtaa mukana on aivan käsittämätön ja jos yrität miettiä siinä sitten miltä soittajista tuntuu. Huhhuh!
Tämä oli taas niitä "jos minulle olisi ylä-asteella tästä hetkestä kerrottu, niin en olisi uskonut"-hetkiä.
Muistan joskus kun oli jo kiehtova ajatus nähdä Moonsorrow livenä. Nytten kun saan olla osa koko sitä prosessia mikä edellyttää keikan mahdollistumisen ja yleisestikkin bändin mukana, niin ei kyllä pysty käsittämään. Sisäinen fanipoikani huutaa onnesta.
Voisin viettää vaikka vuoden kiertueella heidän kanssa kyllästymättä tähän touhuun.
Kiitos Moonsorrow ja paljon onnea vielä uuden levyn tiimoilta. Sekä kiitos Antille aivan käsittämättömän suuresta avusta paitatiskillä!
Antti, Juuso ja Saksalaisvahvistus Julia lähti mukaan apureiks.
Perusmeininki. Mennään Helsinkiin, etsitään vuokrapaku, haetaan soittokamat treenikselt ja mennään keikkapaikalle. Viriginissä roudaaminen on ristiriitainen. Nopea ja mukavahko, mutta ahdas ja ärsyttävä.
Kamppeet herroille ja pikaista ihmetellyä ja tervehdykset. Sitten paitalaatikoiden kimppuun.
Laatikot tuli pääosin suoraan valmistajalta joten helppo homma sinänsä.
Ovet aukesi klo22 ja paitatiski oli auki 02:30 asti. Tuossa ajassa tahkottiin Antin kanssa enemmän rahaa, kuin ikinä olen aikaisemmin paitamyynnissä tehnyt. Summia huutelematta voin sanoa vain, että huhhuh ja hui helvetti.
Alghazanth oli lämppäämässä ja hoiti pestinsä ihan hyvin vaikka musa ei ollut oma juttuni todellakaan. Jo heidän aikana alkoi sali olemaan lähes tulkoon täysi ja jonoa riitti ulkona silti vielä.
Moonsorrow kun otti lavan haltuun niin tuntui kun koko paikka oli levinnyt käsiin.
Keikka alkoi Jumalten ajan nimikkokappaleella ja kuoro-osuudet kun lähti, niin tervejamoi!
Kyllä siinä taas sai miettiä mihin asti on fanipoika päässyt.
Yleisö lähti mukaan heti alusta ja antoi kaikkensa. Heille tarjottiin miltein kaksi tuntia jälleen ukkosta ja myrskyä. Kaikesta huolimatta he jäivät kaipaaman lisää! Minäkin jäin!
Bändillä oli uudet biisit jo hyvin hallussa sekä valomiehellä oli valoshow hyvin rakennettu.
Esimerkiksi Pimeä aikana he soittivat pimeässä. Yleisö oli pimeässä. Yksinkertainen pieni asia, mutta jumalauta kun oli silti näyttävä ja hieno juttu.
Isoimman osan keikasta vietin paitatiskillä ja bändin soittaessakin siinä riitti silti hirveästi vilskettä.
Ne muutamat kerrat kun Antin kanssa tehtiin vuorotteluja ja kävin katsomassa keikkaa parvelta, yleisön seasta sieltäjatäältä sekä lavansivusta, niin ei voi kun olla onnellinen ja häkeltynyt.
Se tunne kun katsot vain jo siitä lavan sivulta, kun bändi soittaa ja yleisö laulaa ja heiluttaa nyrkkejään ilmassa tai taputtaa mukana on aivan käsittämätön ja jos yrität miettiä siinä sitten miltä soittajista tuntuu. Huhhuh!
Tämä oli taas niitä "jos minulle olisi ylä-asteella tästä hetkestä kerrottu, niin en olisi uskonut"-hetkiä.
Muistan joskus kun oli jo kiehtova ajatus nähdä Moonsorrow livenä. Nytten kun saan olla osa koko sitä prosessia mikä edellyttää keikan mahdollistumisen ja yleisestikkin bändin mukana, niin ei kyllä pysty käsittämään. Sisäinen fanipoikani huutaa onnesta.
Voisin viettää vaikka vuoden kiertueella heidän kanssa kyllästymättä tähän touhuun.
Kiitos Moonsorrow ja paljon onnea vielä uuden levyn tiimoilta. Sekä kiitos Antille aivan käsittämättömän suuresta avusta paitatiskillä!
30.03. Roosterburn, Torvi
Tuutin täydeltä jumitusta joka alustettiin kaahaamisella.
Kaahaa, Laahaa ja kuole. Eräs vakiomottoni toimii aina.
Cut To Fit avasi pelin ja tarjosi perinteisen myllytyksensä. Vaikka sanoinkin perinteisen niin tämän bändin kohdalla ei voida koskaan oikeasti täysin puhua mistään perinteisestä.
Setti koostuu pitkälti siitä mitä Jere heittää ilmoille tai jos yleisöstä heitetään joku hyvä biisitoive.
Turpaan tulee 26 minuuttia ja lavalta poistutaan.
Täsmäisku. Parasta.
Morbid Evils lähtikin sitten lanaamaan tietä Jenkkimörölle Primitive Manille.
Pari kertaa tullut nähtyä Morbid Evils livenä ja kyllähän heitä voisi toistenkin lähteä katsomaan.
Pörisee kunnolla ja välillä möyritään jostain todella synkästä paikasta.
Levyltä tämä ei itseäni vain valitettavasti niinkään lämmitä. Suosittelen silti kuitenkin jokaista tarkistamaan jos tykkää esim Bongripperistä.
Primitive Man.
Innostuin tästä bändistä alkuvuodesta enemmänkin ja innostuin asiasta kun kuulin heidän tulevan Torveen. Jumalatonta pörinää ja matalaa huminaa tarjolla niin pakkohan se on tarkistaa.
Soittivat tunnin mutta vitseinä silti lensi, että kohta kaivetaan jo vuoden 2017 kalenterit esille, kun lavalta tuupattiin niin saatanan hidasta ja junnaavaa musaa. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Se oli helvetin hyvää pörinää se!
Kaahaa, Laahaa ja kuole. Eräs vakiomottoni toimii aina.
Cut To Fit avasi pelin ja tarjosi perinteisen myllytyksensä. Vaikka sanoinkin perinteisen niin tämän bändin kohdalla ei voida koskaan oikeasti täysin puhua mistään perinteisestä.
Setti koostuu pitkälti siitä mitä Jere heittää ilmoille tai jos yleisöstä heitetään joku hyvä biisitoive.
Turpaan tulee 26 minuuttia ja lavalta poistutaan.
Täsmäisku. Parasta.
Morbid Evils lähtikin sitten lanaamaan tietä Jenkkimörölle Primitive Manille.
Pari kertaa tullut nähtyä Morbid Evils livenä ja kyllähän heitä voisi toistenkin lähteä katsomaan.
Pörisee kunnolla ja välillä möyritään jostain todella synkästä paikasta.
Levyltä tämä ei itseäni vain valitettavasti niinkään lämmitä. Suosittelen silti kuitenkin jokaista tarkistamaan jos tykkää esim Bongripperistä.
Primitive Man.
Innostuin tästä bändistä alkuvuodesta enemmänkin ja innostuin asiasta kun kuulin heidän tulevan Torveen. Jumalatonta pörinää ja matalaa huminaa tarjolla niin pakkohan se on tarkistaa.
Soittivat tunnin mutta vitseinä silti lensi, että kohta kaivetaan jo vuoden 2017 kalenterit esille, kun lavalta tuupattiin niin saatanan hidasta ja junnaavaa musaa. Älkää toki ymmärtäkö väärin. Se oli helvetin hyvää pörinää se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)