Perkele kun pääs venähätämään näiten päivitys.
Tämä reissu alkoi sinänsä jännästi kun piti hakea ensin auto jostain Klaukkalan perältä. Sitten haettiin Ville soittokamojensa kanssa toisaalta jostain mystisestä paikasta. Sitten suhattiin treenikselle.
Vuokra-automme haisi hyvinkin vahvasti rock 'n' rollille. Ei huono sinänsä mutta huh saaatana.
Reissuun lähtiessä oli sitten ensimäinen pysäkki rautasahakauppa. Kaljakauppa olisi ollut loogisempi mutta perkele aina nää pääsee yllättämään.
Keulittiin Tampereelle niin kovaa kun kehtas suhaa jotta kerettäis noin sovittuun aikaan mestoille.
Mestoillahan oltiin pitkälti sovitusti kunnes oltiin portilla mistä piti päästä sisään vaan se olikin pultattu kiinni, että access denied. Kiitos vaan tästä.
Järkkärithän perinteisesti osas taas auttaa sitten sen suhteen, että mistä pääsee sisään. Not.
Hirvee säätö ja sumplaaminen ja reitti löytyi sitten hetken päästä. Sisään ja autoparkkiin.
Hetki aikaa ettei ole mitään ihmeteltävää joten alueelle katsomaan Baptismia. Perkele että on kova bändi ja hyvä livenäkin. Tekniikka vaan kusi ja äänentoisto pätki sitten ikävästi. Muuten tosi hyvä.
Tämän jälkeen olikin aika ruveta purkamaan ja kasaamaan meidän kamoja.
Tässä kohtaa oli myös aika ruveta riehumaan rautasahan kanssa. Antaako kitaristin heilua rautasahan kanssa vai pistääkö roudarin sahaaman?
Kitaristi ensin ja sitten roudari. Kilpailuksihan se meni. Minä olin nopeampi mutta Janne teki parempaa jälkeä. Next time I will win!
Tampere Metal Meeting järjestettiin ensimäistä kertaa ja Baptismin teknisten ongelmien vuoksi vähän jännitin tilannetta. Edellisenä viikonloppuna ollut South Park Festivaali myös mietitytti, että kuinka paljon se vaikutti tämän viikon osallistujamäärään.
Osallistujamäärähän ylitti loppujenlopuksi kuulemma järjestäjien oletukset ja kaikki meni silleen kivasti.
Soundcheckin kanssa kävi sinänsä jännä juttu. Minulle ja kaverilleni Antille nakitettiin kiireisein aikataulun vuoksi homma tarkistaa kiipparit, kitarat, basso ja mikit.
Sanomatta selvää itseäni jännitti perkeleesti vaikka olenkin tietyllä tapaa odottanut tätä hetkeä.
Antti on korkeintaan nähnyt unta asiasta ja kehdannut edes puhua moisesta. Poika oli ihan paskan kankeena jännityksestä.
Tästä kehittyi jälleen lisähommia.
Kello löi (vissiin) klo20:00 ja oli aika pistää Monarit lauteille.
Moonsorrow kun astuu lavalle niin jumalauta siinä lähdetään lavalle varmoina. Tila otetaan samantien haltuun. Tyypit tietää tasan mitä ovat tekemässä ja tekevät sen niin helvetin hyvin.
On suuri ilo ja kunnia saada olla osallisena ja seurata lavansivusta tätä toimintaa.
75Min tais olla soittoaika ja jumankauta että oli hieno setti.
Kotimatkahan alkoi perinteisesti myöhemmin kuin mitä oli sovittu. Mikäs siinä haha!
Paluumatkassa nauratti kun tiputeltiin tyyppei yksitellen paikasta toiseen ja herrat lähtivät 07 lennolla johonkinpäin maailmaa seuraavalle keikalle. Marko tiputettiin Klaukkalaan ja noin 1,5h myöhemmin kun olimme vihdoin Antin kanssa matkalla palauttamaan autoa, niin voisin vannoa että ajettiin Markon kanssa ristiin.
Kerkes varmaan artisti lepäämään tosi paljon tuossa välissä haha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti