Ai että tätä oli odotettu!
Jätkät kyytiin ja ei muutakuin nollan pysähdyksen taktiikalla Joensuuhun.
Paikalla ollaan ajoissa joten auto parkkiin Kerubin nurkille ja levykaupoille/kuppilaan käymään.
Sitten tapahtuu hauskoja. Siinä samalla, kun suuntailemme sovittun loadin ajan lähestyessä kerubia saan puhelinsoiton: "Moro! Ootteko missäpäin? Me tultiin jo tänne ja kamat on kannettu jo sisälle."
Tämä siis noin 25minuuttia ennen sovittua loadiniä. En sinänsä valita, mutta miten rokkarit on etuajassa? Sitä en pysty hahmottamaan heh.
Eipä siinä. Me otettiin jätkien kanssa missio ja käytiin paitalaatikot läpitte. Siinähän sitä aikaa hujahtikin suht mukavasti. Tämän jälkeen olikin sopiva aika rako joten ei muutakuin Joensuuta taas tutkailemaan ja syömään. Tällä kertaan oltiin oikein über-rocknrollei ja haettiinpa äitini mukaan.
Lähtiskö sun äiti mukaan? Eipä välttämättä kuitenkaa.
Syömisen jälkeen afterparty-kaljat kaupasta hotelliin ja töihin.
Illan ensimmäinen bändi oli Isthrach tai jokin vastaava (olen nyt laiska ja en jaksa edes tarkistaa asiaa. haasta oikeuteen) joka ei musiikillisesti valitettavasti säväyttänyt mihinkään suuntaan. Pari hauskaa juttuahan siellä oli, mutta ei sen enempää.
Pakko tässä kohtaa naureskella, kun kävi pieni hauska hetkikin. Joku ihminen ei viitsinyt paljoa piilloitella ja myhäillä vaan poltti jointin ihan tylysti siinä pääovella portsarien nenän alla.
Saatiin siinä hyvät naurut, kun jokainen meistä (ovelta sisääänpäin: Juuso, Visa, Antti, Mutsi, minä) ruvettiin haistelemaan ilmaa ja naureskelee, että nyt on jollain meno kohillaan.
Seuravaaksi lavan otti haltuun Jyväskylän panssaridivisioona Sotajumala.
Enpä ollut tuota bändiä vuosiin nähnyt livenä enkä pahemmin kuunnellutkaan. Livenä pääsevät mielestäni parhaiten asemiinsa ja Mynni hoitaa käskytyksen samalla, kun Häkkinen määrää tahtia.
Ihan käsittämätöntä katsoa sen miehen tykitystä. Ei ihminen vaan kone.
Moonsorrow:n vuoro.
Jätkät lähti Sotajumalan lopetellessa lavan lähettyville päivystämään vaihtoa. Itse jäin paitatiskille.
Mutsi otti tiskin haltuun ja itse lähdin tsiigailemaan miten Monarit vetää.
Villen sairastelusta huolimatta soitto kulkee ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin tarvisti hakea solistille lasillinen vodkaa, että keikka sujuu.
Se mitä kerkesin siinä katsomaan näytti ja kuullosti mahtavalta. Tarvosen rummutusta katsoessa en voinnut todeta muutakuin olevani tyytyväinen etten ole hänen symbaali. Niitä ei lyödä. Niitä LYÖDÄÄN!
Sääliksi niitä kävi, mutta se musiikki mikä niiten avulla soi oli kuitenkin niin hienoa, että tuo asia unohtui mielestäni äkkiä.
Myöskin Markon polvi oli parantunut leikkauksesta käsittämättömän nopeasti. Kpo/Tku-keikoilla Marko soitteli aika paljon vasemmalla jalalla ja nyt hän tykitti melkein kaiken oikealla ja kovaa!
Käsittämätön äijä!
Keikka loppuu ja itsellä on kiire tiskillä. Jätkät on lavalla purkamassa ja tulevat epäilyttävän nopeasti kärkkymään tiskille: "lava on jo valmis. millo pistät puljun kiinni?"
Keikan jälkeen suuntailtiinkin sitten bäkkärille Mitjan käskyttämänä: "Työt loppu tähän. Menkää kaljalle!"
Bäkkäri oli pieni ja täynnä eli toisin sanoen sauna.
Juttua riittää ja olut virtaa niille ketkä sitä kerkee juomaa. "Tero. Sun kaverit juo ku sienet" huomatus kuului jossain välissäkin. Viime minuuteille asti kökitään pitämässä hauskaa täällä ja sitten hotelliin crewin omaan afterpartyyn. Lystiä oli kaikille...kunnes aamun.
Jätkät kyytiin ja ei muutakuin nollan pysähdyksen taktiikalla Joensuuhun.
Paikalla ollaan ajoissa joten auto parkkiin Kerubin nurkille ja levykaupoille/kuppilaan käymään.
Sitten tapahtuu hauskoja. Siinä samalla, kun suuntailemme sovittun loadin ajan lähestyessä kerubia saan puhelinsoiton: "Moro! Ootteko missäpäin? Me tultiin jo tänne ja kamat on kannettu jo sisälle."
Tämä siis noin 25minuuttia ennen sovittua loadiniä. En sinänsä valita, mutta miten rokkarit on etuajassa? Sitä en pysty hahmottamaan heh.
Eipä siinä. Me otettiin jätkien kanssa missio ja käytiin paitalaatikot läpitte. Siinähän sitä aikaa hujahtikin suht mukavasti. Tämän jälkeen olikin sopiva aika rako joten ei muutakuin Joensuuta taas tutkailemaan ja syömään. Tällä kertaan oltiin oikein über-rocknrollei ja haettiinpa äitini mukaan.
Lähtiskö sun äiti mukaan? Eipä välttämättä kuitenkaa.
Syömisen jälkeen afterparty-kaljat kaupasta hotelliin ja töihin.
Illan ensimmäinen bändi oli Isthrach tai jokin vastaava (olen nyt laiska ja en jaksa edes tarkistaa asiaa. haasta oikeuteen) joka ei musiikillisesti valitettavasti säväyttänyt mihinkään suuntaan. Pari hauskaa juttuahan siellä oli, mutta ei sen enempää.
Pakko tässä kohtaa naureskella, kun kävi pieni hauska hetkikin. Joku ihminen ei viitsinyt paljoa piilloitella ja myhäillä vaan poltti jointin ihan tylysti siinä pääovella portsarien nenän alla.
Saatiin siinä hyvät naurut, kun jokainen meistä (ovelta sisääänpäin: Juuso, Visa, Antti, Mutsi, minä) ruvettiin haistelemaan ilmaa ja naureskelee, että nyt on jollain meno kohillaan.
Seuravaaksi lavan otti haltuun Jyväskylän panssaridivisioona Sotajumala.
Enpä ollut tuota bändiä vuosiin nähnyt livenä enkä pahemmin kuunnellutkaan. Livenä pääsevät mielestäni parhaiten asemiinsa ja Mynni hoitaa käskytyksen samalla, kun Häkkinen määrää tahtia.
Ihan käsittämätöntä katsoa sen miehen tykitystä. Ei ihminen vaan kone.
Moonsorrow:n vuoro.
Jätkät lähti Sotajumalan lopetellessa lavan lähettyville päivystämään vaihtoa. Itse jäin paitatiskille.
Mutsi otti tiskin haltuun ja itse lähdin tsiigailemaan miten Monarit vetää.
Villen sairastelusta huolimatta soitto kulkee ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin tarvisti hakea solistille lasillinen vodkaa, että keikka sujuu.
Se mitä kerkesin siinä katsomaan näytti ja kuullosti mahtavalta. Tarvosen rummutusta katsoessa en voinnut todeta muutakuin olevani tyytyväinen etten ole hänen symbaali. Niitä ei lyödä. Niitä LYÖDÄÄN!
Sääliksi niitä kävi, mutta se musiikki mikä niiten avulla soi oli kuitenkin niin hienoa, että tuo asia unohtui mielestäni äkkiä.
Myöskin Markon polvi oli parantunut leikkauksesta käsittämättömän nopeasti. Kpo/Tku-keikoilla Marko soitteli aika paljon vasemmalla jalalla ja nyt hän tykitti melkein kaiken oikealla ja kovaa!
Käsittämätön äijä!
Keikka loppuu ja itsellä on kiire tiskillä. Jätkät on lavalla purkamassa ja tulevat epäilyttävän nopeasti kärkkymään tiskille: "lava on jo valmis. millo pistät puljun kiinni?"
Keikan jälkeen suuntailtiinkin sitten bäkkärille Mitjan käskyttämänä: "Työt loppu tähän. Menkää kaljalle!"
Bäkkäri oli pieni ja täynnä eli toisin sanoen sauna.
Juttua riittää ja olut virtaa niille ketkä sitä kerkee juomaa. "Tero. Sun kaverit juo ku sienet" huomatus kuului jossain välissäkin. Viime minuuteille asti kökitään pitämässä hauskaa täällä ja sitten hotelliin crewin omaan afterpartyyn. Lystiä oli kaikille...kunnes aamun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti